Maailman ilmatieteen järjestö WMO ja YK:n ympäristöohjelma UNEP perustivat hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n vuonna 1988. Sen tehtäviksi asetettiin hankkia tietoa päätöksentekijöille maapallon ilmaston nykytilasta, tulevista kehityssuunnista sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja niihin sopeutumisesta. Lisäksi arviointi kattaa tutkimustulokset keinoista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Tärkein sopeutumiskeino on lopettaa energian hankinta maapalloa polttamalla, sillä poltosta syntyvä hiilidioksidi nostaa ilmaston lämpötilaa ja se taas uhkaa ihmisten itsensä hyvinvointia monin tavoin.
Vertailulämpötilana pidetään 1800-luvun loppupuolella, esiteollisena aikana, vallinnutta maapallon keskilämpötilaa. 1,5 asteen ilmaston keskilämpötilan nousu olisi ihmisten hyvinvoinnin kannalta vielä siedettävä vaihtoehto.
Tämä ei toteudu, koska emme halua luopua kyllin nopeasta mukavasta ja helposta savuttavaa energiaa käyttävästä teknologisesta elämäntavastamme, ennen kuin saadaan savutonta energiaa tilalle.
Ajattelemme vain itseämme. Emme edes lapsenlapsiamme, jotka elävät hyvinkin tämän vuosisadan loppuun. Nuoret ovatkin huolestuneita tulevaisuudestaan. Ovat alkaneet synnyttää lapsiakin vähemmän. Kysyvät lapsen puolesta, että onko lapsen etu syntyä elämään sellaiseen maailmaan?
Eniten hiilidioksidia pääsee ilmakehään niiltä maapallon alueilta, joilla on eniten savupiippuja ja pakoputkia. Niitä kutsutaan kehittyneiksi maiksi, Suomi mukaan lukien. Nämä maat lämmittävät päästöillään myös kehitysmaiden ilmastoa, mutta kehittyneet maat ovat nihkeitä kantamaan vastuuta tästä aiheuttamastaan ilmastonmuutoksen seurauksesta. Annetaan kuivuutta pakoon lähteneitä ihmisiä hukkua Välimereen.
Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat alkaneet jo näkyä ja tuntua Etelä-Euroopassa myös muuten kuin ilmastopakolaisten tulona. Maatalous kärsii, vesivarat hupenevat, metsät palavat. Jossain taas kahlataan kuravedessä.
EU on rakentanut pelastuspalvelumekanismin, joka tulee apuun, jos hätätilanne ylittää jäsenmaan katastrofivalmiudet. Sitä ollaan vahvistamassa muun muassa hankkimalla lisää sammutuslentokoneita suuria metsäpaloja ajatellen.
EU:ssa on sovittu jo yhteisesti ilmastonmuutoksen rajoittamisesta, mutta ei ole saatu aikaan yhteistä pakolaispolitiikkaa. Kyllä taakka pitää jakaa eikä jättää rajavaltioitten harteille. Suomikin on yksi EU:n rajavaltio, jonka kohdalla on peräti 1 340 km EU:n ulkorajaa. Sen takana on yksi kolmansista maista eli Venäjä. Vuonna 2015 se johdatti lävitseen vasta suhteellisen vähän pakolaisia tänne. Suomi on päättänyt siitä viisastuneena rakentaa panssariaidan rajalle. Aluksi vasta lyhyen matkaan testatakseen sen lujuutta ihmisjoukkojen tunkeutumista vastaan. Eihän se tietysti estä panssarien tuloa, mutta sitä varten olemme liittyneet Natoon.
Ukrainan sota on lisännyt suojelun tarpeen perusteella tulevia pyrkijöitä. Sieltä ylivoimaisesti suurin ryhmä viime vuonna. Maahanmuuton kustannukset ja ulkomaan apu ovatkin Ukrainan tilanteen takia ja muutenkin nousseet.
KD:n maahanmuuttopolitiikassa näkyvät vielä kristilliset arvot eli, että kaikki ihmiset ovat Jumalan luomina samanarvoisia. KD: ”Muslimien integraatiota demokraattiseen yhteiskuntaan on tuettava.” Näitähän muuttajissa on paljon.
Markus E. Myllymäki
Vaasa