Sanat maahanmuuttaja ja turvapaikanhakija iskostuivat suomalaisten puheisiin vuosi sitten, kun Euroopassa kärjistynyt pakolaistilanne alkoi näkyä myös meillä.
Toisen maailmansodan jälkeen pahin pakolaiskriisi aiheutti sen, että viime vuonna Suomesta turvapaikkaa haki yli 32 000 henkeä. Tänä vuonna luku on noin 5 000.
Määrät kuulostavat hurjilta eikä ole ihme, että siirtolaisvirta aiheuttaa kansalaisissa monenlaisia tunteita. Ulkomaalaisten saapuminen lintukotoomme tuntuu pelottavalta. Ongelmiakin on, sitä faktaa ei voi ohittaa. Varovaisuuteen on aihetta eikä pelkoa voida ohittaa olankohautuksella. Pitää kuitenkin muistaa, että suurin osa tulijoista on kunnollista väkeä.
Suomella on pitkät perinteet pakolaisten vastaanottamisessa: Kymmeniätuhansia venäläisiä pakeni Suomeen heti maamme itsenäistymisen jälkeen. Vietnamin venepakolasia saapui vuonna 1979. Somaliasta ja Kosovosta tulevien turvapaikanhakijoiden virta alkoi 1990-luvun alussa.
Arkielämässä pakolaisia ei liiemmin ole näkynyt. Se ei ole ihme, sillä Suomeen on vuosina 1973-2012 muuttanut pakolaisena reilut 42 000 henkeä. Se on vain hieman suurempi määrä, mitä maamme on vastaanottanut tämän ja viime vuoden aikana.
Vuosiluvut ja numerot jättävät pakolaiskysymyksen kovin etäiseksi. Turvapaikanhakijoiden tilanne avautui ihan toisella tavalla, kun kävin haastattelemassa Seinäjoen vastaanottokeskuksessa ihastuttavaa avioparia. Vajaan kahden vuoden ikäisen tyttären vanhemmat olivat ikionnellisia, vaikka olivat saapuneet Etelä-Pohjanmaalle monen etapin kautta. He ylittivät rajan jouluaaton aattona Torniossa, päätyivät vastaanottokeskukseen Keiteleelle ja sen lakkautettua toimintansa Viitasaarelle. Pieni huone Seinäjoen vastaanottokeskuksessa on heille jo kolmas koti alle vuoden aikana. Perhe ei valita. Heille riittää turvallisuus.
Perheen äiti kiittää lämpimästi suomalaisia saamastaan avusta. Hän ei tarkoita vain vaatetta ja tavaraa, vaan ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta. Viitasaarella eräs suomalainen oli kuulemma sanonut suoraan, ettei turvapaikanhakijoita otettu kunnassa ilomielin vastaan. Paikalliset kuitenkin ystävystyivät tulijoiden kanssa eivätkä enää olisi halunnut luopua heistä. Perheen muuttaessa Seinäjoelle kyyneleitä pyyhittiin silmäkulmista monissa kodeissa.
Seinäjoella vastaanottokeskukseen tulvi reilu vuosi sitten lahjoituksia. Nyt perusasiat ovat kunnossa. Pienet hankinnat turvapaikanhakijat pystyvät tekemään saamallaan avustuksella. Vapaaehtoiset ovat jatkaneet suomen kielen oppituntien pitämistä. Osa perheistä on saanut ystäväperheen, joka tarjoaa mahdollisuuden normaaliin kanssakäymiseen suomalaisten kanssa. Perheitä kaivataan edelleen. Kaveriksi lupautuvan ei vastaanottokeskuksen johtajan Henrik Mujusen mukaan tarvitse käydä minkäänlaisia kursseja. Oli kieli tai kansalaisuus mikä tahansa, ei ystävyyden muodostaminen oppikirjoja kaipaa.
Virpi Kupiainen-Ämmälä
toimittaja