Pohjanmaan hyvinvointialueella on edessään haaste, joka koskettaa yhä useampaa perhettä: kuinka turvata ikäihmisten ihmisarvoinen elämä suuressa maantieteellisessä alueessa, jossa etäisyydet uhkaavat kaventaa sosiaalista kanssakäymistä, kuntoutumisen mahdollisuuksia ja hoidon saavutettavuutta?
90-vuotias äitini on toiminut aviopuolisonsa (94 v.) omaishoitajana, joka tarvitsee ympärivuorokautista hoivaa. Vastaavasti ympärillämme on yhä useampia 90 ikävuoden paremmalla puolella eläviä, jotka ansaitsevat arvokkaan, turvallisen elämän – myös silloin, kun terveys heikkenee tai apua tarvitaan enemmän.
Pohjanmaan hyvinvointialue on laaja. Pitkät välimatkat palvelupisteisiin tekevät arjesta raskasta sekä ikäihmisille että heidän läheisilleen.
Kun lähin kuntoutus tai hoitopaikka löytyy kymmenien kilometrien päästä omalta asuinpaikkakunnalta, jäävät puolison ja potilaan mahdollisuudet säännöllisiin yhteisiin tapaamisiin, sosiaalisiin kohtaamisiin sekä keskinäiseen vertaistukeen liian vähäisiksi. Tämä ei ole vain logistinen ongelma – se on inhimillinen haaste, joka vaikuttaa suoraan hyvinvointiin.
Pitkittyessään puolisoiden erossaolo heikentää potilaan psyykkistä vointia, kuntoutumista ja toimintakykyä sekä kuormittaa kohtuuttomasti myös omaishoitajana toimineen puolison terveyttä ja jaksamista. Kyse ei ole ainoastaan vierailumahdollisuuksista, vaan hoidon vaikuttavuudesta ja ihmisarvoisesta kohtelusta.
Samaan aikaan näemme yhä useammin, että potilaita sijoitetaan ristiin eri osastoille, esimerkiksi yleislääketieteen osastoille, koska oikeita paikkoja ei tällä hetkellä yksinkertaisesti ole riittävästi. Tämä ei ole kenenkään työntekijän vika, vaan oire siitä, että järjestelmän kapasiteetti ja palvelurakenne eivät vastaa väestön todellisia tarpeita.
Kun ikäihminen päätyy vääränlaiseen hoitoympäristöön, kärsii sekä hänen fyysinen että psyykkinen hyvinvointinsa. Samoin omaiset kokevat usein suurta huolta, epävarmuutta ja turhautumista.
Pohjanmaan hyvinvointialueen on priorisoitava muun muassa palveluverkoston saavutettavuutta – lähipalvelut ja kuntoutus mahdollisimman lähellä ihmisten kotipaikkoja, jotta pitkät etäisyydet eivät eristä ja väsytä, osastopaikkojen määrän ja laadun lisäämistä suhteessa asukasmääriin – erityisesti geriatrisia ja muistiin liittyviä hoitopaikkoja, joissa hoito on ikäihmisen tarpeisiin räätälöityä.
Eri paikkakunnille ristiin sijoittamiset eivät ole kenenkään etu. Ristiin sijoittamisten sijaan osasto- ja hoitopaikkoja on lisättävä lähelle asukkaita eri paikkakuntien väestömäärien ja tarpeiden mukaan.
Omaishoitajat ovat erityisen sitkeitä, mutta jossain vaiheessa, kun hoidettavan hoidollisuus merkittävästi lisääntyy ja omaishoitajan oma toimintakyky heikkenee, ei kotona hoitaminen ole enää inhimillistä ja jatkuessaan vaarantaa sekä hoidettavan että omaishoitajan terveyden. Silloin täytyy löytyä palveluasumisen paikkoja mahdollisimman läheltä omaa kotikuntaa.
Ihmisarvoinen vanhuus ei ole pelkkä tavoite – se on välttämättömyys. Meidän on turvattava, että jokainen ikäihminen saa elää loppunsa omana itsenään, lähellä rakkaita ihmisiä, tarpeidensa mukaisesti hoivattuna ja kuntoutettuna. Jos emme muokkaa palvelujamme tämän todellisuuden mukaisiksi, vaarana on, että ikäihmiset jäävät heitteille ilman tarvitsemaansa apua, tukea, hoitoa ja
Pohjanmaan hyvinvointialue: nyt on aika kuunnella arkea!