Lunta on tänä talvena totta vie riittänyt Vaasan seudulla. Se on tuonut kovaa painetta kaupungin kunnossapitoon ja myös yksityisille kiinteistönomistajille.
Lumi, tai lähinnä sen poistaminen ja siirtäminen, herättävät tunteita. Kaikki ei ole aina mennyt ihanteellisesti. Myös Vaasa-lehteen on kaupungin talvikunnossapidosta tullut paljon palautetta. Ruusut ja risut -palstalla on useita viestejä aiheesta, ja lukijat ovat myös lähettäneet kuvia aurausongelmista.
Vaasan kaupungin kunnossapito vastaa tuoreimmassa lehdessä kysymyksiimme aurauksesta, lumensiirrosta ja hiekotuksesta.
Eihän siellä tahallaan hommia huonosti hoideta. Lumimäärä nyt vain on aika mahdoton. Lämpötilan sahaaminen plussan puolelle tuo kaiken lisäksi liukkautta.
Kalustoa ja henkilökuntaa on kaupungilla rajallinen määrä. Uusi sopimuskausi urakoitsijoiden kanssa alkoi täksi talveksi. Kaikki ei ole heti sujunut niin kuin Strömsössä.
Välillä on tosin kyse siitä, ettei kiinteistönomistaja hoida vastuitaan lumenluonnissa.
Pienemmässä mittakaavassa lumen kanssa ovat painiskelleet myös omakotiasujat ja ne, jotka asuvat taloissa, joita hoidetaan kiertävillä talonmiesvuoroilla.
Periaatteessa suhtaudun lumitöihin positiivisesti – ne ovat mukavaa hyötyliikuntaa. Mutta liika on aina liikaa. Nyt lumikasat ovat niin korkeat, että uutta lastia on vaikea nostaa enää niiden päälle. Työlästä on myös kuljettaa kadulta ja talon edustalta jokainen lumikolallinen pihan perälle. Se on ainoa paikka, johon lunta enää mahtuu.
Entä mitä tapahtuu, kun tuollainen lumimäärä sulaa...?
Mutta mennään hyviin puoliin! Psyykelle on parempi, kun lumi on valaissut maisemaa läpi pimeän kauden ja kutsunut liikkumaan ulkona. Sateinen, liukas tammikuu on pahinta, mitä tiedän.
Nyt hiihtolomien alkaessa löytyy talvista tekemistä kotopuolessakin. Uusimmassa lehdessä esittelemme ja testaamme kaupungin parhaita pulkkamäkiä. Laskiaisena mäkeen lähdetään ikään katsomatta.
Suosittelen myös kokeilemaan uusia hiihtolatuja. Itse olen satunnainen sunnuntaihiihtäjä. Olen tyytyväinen kauden suoritukseen, jos talvessa tulee sivakoitua vaikkapa 40 kilometriä: muutamana viikonloppuna 5 kilometriä ja hiihtolomalla sitten vähän enemmän.
Intoa lajiin voi saada, jos vaihtaa tutut maisemat uusiin. Lempilatuni on Vaskiluoto, joskin uusitussa reitissä on ollut vähän totuttelemista. Nyt, kun kierretään eri suuntaan, ihanat loivat laskut ovat kadonneet. Laskuja on tasan kaksi, ja molemmat päätyvät tiukkaan kurviin. Niissä saa jännittää ja keskittyä, että pysyy ladulla ja pystyssä.
Tuli piipahdettua myös Vöyrillä (lue juttu Vöyrin hiihtokeskuksesta verkkosivuilta tai lehdestä s. 9). Etukäteen kovat mäet ja nousut pelottivat, mutta lopulta kysymällä löytyi myös mukava, tasainen latu. Opasteet ja latukartat saisivat kyllä olla paremmat.
Olipa virkistävää katsella hiihtäessä eri maisemia. Vöyri on hyvä talviretkikohde koko perheelle. On eritasoisia hiihtolatuja, laskettelurinne ja hiihtolomalla myös kahvio auki.
Ympäri Vaasaa on hyviä, kaupungin ylläpitämiä latuja. Minulle on vinkattu myös Mustasaaren Koivulahden laduista. Ja Vaasan luksus: meren jäällä kaupungin edustalla on monenlaisia reittejä sekä hiihtäjille että kävelijöille.