Julkisessa keskustelussa nousee yhä useammin esiin huoli ikääntyvien ihmisten hyvinvoinnista ja palveluiden saatavuudesta Pohjanmaan hyvinvointialueella.
Päivittäin saamme lukea tapauksista, joissa vanhuksia siirretään pitkiä matkoja hoivapaikkojen välillä, usein kauas läheisistään. Tämä luo mielikuvan siitä, että vanhuus on enemmän ongelma kuin elämänvaihe, johon yhteiskunnan tulisi panostaa.
Ongelmia aiheuttaa myös se, että palveluita ei ole aina saatavilla omalla kielellä, mikä heikentää entisestään ikääntyvien ihmisten turvallisuuden ja arvostuksen tunnetta.
Kielellinen saavutettavuus on tärkeä osa laadukasta hoitoa, eikä sitä tulisi pitää toissijaisena asiana. Lisäksi joissakin kunnissa saattohoitoa annetaan ilman riittävää pätevyyttä, mikä on huolestuttavaa niin potilasturvallisuuden kuin eettisten periaatteidenkin näkökulmasta.
Ikääntyneiden hyvinvointia ei voida jättää pelkästään heidän itsensä varaan ilman seurantaa ja tukea. Säännöllisten lääkärikontrollien harventuminen (omakohtainen, ennen 1 vuosi, nyt 2 vuotta) tarkoittaa, että monet terveysongelmat jäävät huomaamatta ja hoitamattomiksi, mikä voi johtaa vakaviin seurauksiin.
Esimerkiksi Vaasassa perushammashoidon tarkastukset, jotka lääkäri on määritellyt 1,5 vuoden välein, ovat tällä hetkellä 13–18 kuukauden päässä (omakohtainen) siitä kun varauksen voi yrittää tehdä, mikä on kohtuuttoman pitkä aika, kun otetaan huomioon suun terveyden merkitys yleisterveydelle.
Pohjanmaan hyvinvointialueella on mahdollisuus olla edelläkävijä ikääntyneiden laadukkaassa hoidossa ja palveluiden saatavuudessa. Tämä vaatii kuitenkin panostuksia, riittävää resursointia ja tahtoa nähdä ikääntyvä väestö voimavarana, ei uhkana.
Kysymys kuuluu: haluammeko rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokainen voi vanheta arvokkaasti ja turvallisesti – vai hyväksymmekö tilanteen, jossa vanhuudesta tulee taakka, jota siirrellään paikasta toiseen?
Peter Remahl (kok.)
aluevaaliehdokas
Vaasa