Ikävä totuus ja kokemus siitä, mitä hyvinvointialueiden muodostaminen tarkoittaa käytännössä.
Olemme antaneet rakkaitten poliitikkojemme päättää asioista, joista heillä ei ole mitään käytännön tietoa. Kyse on vain vallankäytöstä.
Olin ystäväni tukena sairaalan tutkimuksissa ja tutkimus poiki jatkotutkimuksen lähettävässä sairaalassa samalla hyvinvointialueella. Tutkimuksen tehnyt lääkäri totesi tekevänsä lähetteen kiireellisenä, mikä pitikin paikkansa.
Nyt kuitenkaan näiden kahden saman alueen sairaalan tietojärjestelmät eivät keskustele toistensa kanssa, josta seurasi, että potilas sai tiedon sieltä lähettävästä sairaalasta että tutkimus tehtäisiinkin siellä. Vaikka juuri se sairaala oli lähettänyt tiedon toiseen sairaalaan. Hoitaja, joka soitti asiasta, totesi, etteivät he siellä tiedä asiasta. No, asia korjaantui, kun todettiin, mikä sen tilanteen kuuluisi olla. Olin aivan kauhuissani, kysyin hoitajilta, että miten tämä on mahdollista. He totesivat, että koska järjestelmät eivät keskustele keskenään, tieto ei kulje. Mutta onneksi on puhelimet, että voi soittaa.
Nyt voi vain miettiä, mitä kaikkea sekaannusta tämä käytännössä aiheuttaa. Olen järkyttynyt. Erilaiset hoitoyksiköt, sairaalat ja terveysasemat tietävät itse miten toimintaa pitää parantaa, että potilaat saavat parhaalla tavalla tarvittavan hoidon. Sitä eivät poliitikot todellakaan tiedä. Aluevaltuustoilla ei ole mitään tekemistä hyvinvointialueiden oikeanlaisen toiminnan takaamisessa, ne ovat täysin tarpeeton hallintoporras suomalaisessa järjestelmässä.
Sinikka Yli-Koski
hallintotieteen maisteri
Helsinki