Hyvinvointialueiden jatkuvaa rahoitushaastetta seuranneena, mietin hyvin usein vanhaa sananlaskua: Nyt ei nähdä metsää puilta.
Kun tarkastelee Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen tilinpäätöksiä vuosilta 2023 ja 2024 niin, parannettavaa on, mutta tilanne ei mielestäni ole todellakaan toivoton. E-P:n hyvinvointialue käyttää budjetistaan noin 50% hankintoihin, joihin kuuluvat mm. asiakaspalveluiden ostot, kiinteistövuokrat ja investoinnit. Toinen puolisko tulee karkeasti henkilöstömenoista. Hyvinvointialueen henkilöstö, erityisesti hoitajat ja lääkärit, ovat asiantuntijoita ja asiantuntijaorganisaatiossa henkilöstökulut ovat välttämättömyys.
Osaava henkilökunta tekee turvallista ja tehokasta työtä, jolla meidän jokaisen terveydestä pidetään huolta. Myös jatkuva kehittyminen ja osaamisen päivittäminen on välttämättömyys, jotta terveydenhuolto pysyy ajantasalla.
Jatkuvat yt-neuvottelut ja erityisesti laajat lomautukset eivät ole ratkaisu rahapulaan vaan ovat laastari, jolla hyvinvointialue on ottanut lisäaikaa budjetin paikkaamiseen. Jos henkilöstösäästöjä on saatava, on ne kohdistettava muualle kuin ylityöllistettyyn hoito- ja lääkärihenkilöstöön.
Miten budjetin saisi sitten kuntoon? Katsonta on laajennettava nyt myös tarkemmin hankintapuolella. Jokaisen nähtävillä olevan tutkihallintoa.fi-sivuston kautta näkee, että EP:n hyvinvointialueen kiinteistöjen vuokriin menee kohtuuttoman suuri summa budjettiin nähden. Sama asia toistuu esimerkiksi asiakaspalvelujen hankinnassa.
Helppo ja valistumaton kommentti on, että pitäisikö näistä palveluista ja kiinteistöistä sitten suoraan luopua? Ei. Hankintoja ja sopimuksia voi tehdä paremmin. Esimerkiksi markkinoiden avaaminen useammalle yritykselle, keskustelun avaaminen markkinoiden kanssa, jotta saadaan tuore näkemys paremmista ja edullisemmista vaihtoehdoista ja tarjouskilpailujen kehittäminen ennakoivimmiksi auttaa kokemusperäisesti saamaan parempia tarjouksia.
Hyvinvointialue on tehnyt joitakin merkittäviä suorahankintoja vedoten kiireeseen, mutta tämä kertoo, että joko ensimmäisessä kilpailutuksessa on tehty virheitä, riskit tarjoajille ovat olleet liian suuria, markkina ei ole ollut toimiva tai on yksinkertaisesti oltu liikkeellä liian myöhään. Tämä kaikki näkyy hinnoissa. Se että jokin palvelu, investointi tai tuote kilpailutetaan ja tilataan tämän perusteella, ei kerro sitä, onko kilpailutus tehty hyvin ja onnistuneesti tai että saadaanko palvelu parhaalla mahdollisella hinnalla ja laadulla.
Väitän, että jos saamme hankintapuolen hoidettua nykyistä tehokkaammin ja hankinnat palvelemaan paremmin tarkoitustaan, jää meillä enempi varoja siihen itse tärkeimpään asiaan, terveyden- ja sairaanhoitoon.
Pasi Kivioja (kok.)
aluevaaliehdokas, Etelä-Pohjanmaa
kuntavaaliehdokas, Ilmajoki