Kirjoitan tätä kolumnia riippumatosta keskeltä metsää Vaasan seudun partiolaisten järjestämällä kesäleirillä Mustasaaressa.
Pidän valtavasti partiossa opittavista taidoista. Opetin pari päivää sitten lapsille, miten teltan narut tulee asettaa, jotta teltasta tulee tukeva, ja miten kiilat, joilla telttanarut isketään maahan, tehdään nopeasti ja turvallisesti.
Pääsen nauttimaan kansallispuistojen jylhistä maisemista, hyödyn usein arkielämässäni vuosien varrella oppimistani solmuista, ja ensiapu- ja hengenpelastustaitoni ovat välttämättömiä hätätilanteessa.
kun kerron olevani partiossa, yllättävän moni sanoo, että on joskus kokeillut toimintaa, muttei pitänyt vaikkapa ulkona nukkumisesta, joten lopetti harrastuksen.
Tämä ei haittaa, koska kavereita ja liikuntaa saa muissakin harrastuksissa. Jalkapalloa sekä jääkiekkoa harrastaneet ovat kuin sisaruksia joukkuetovereidensa kanssa, ja urheiluharrastus antaa pohjan koko elämän liikunnallisuudelle.
Luistimet, nappulakengät ja seuramaksut voivat tulla kuitenkin kalliiksi. Välttämättömien retkeilyvarusteiden, kuten makuupussien ja rinkkojen ostaminen voi aluksi olla suuri sijoitus. Kaikilla ei ole mahdollisuutta noin vain aloittaa mitä tahansa harrastusta.
Nuorten liikuntakäyttäytymistä tutkineen vuoden 2022 Liitu-raportin mukaan 59 prosenttia 7-vuotiaista lapsista saa suositukset täyttävän määrän liikuntaa päivässä.
Luku pienenee vanhemmaksi tultaessa, ja enää 9 prosenttia täyttää suositukset yli 15-vuotiaana. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan taas 25 prosenttia yläkouluikäisistä tytöistä ja 10 prosenttia pojista kokee itsensä yksinäisiksi.
Nuorten hyvinvointi huolestuttaa, ja kaupunkimme järjestääkin monenlaista liikunta- ja harrastustoimintaa. Vaasa on esimerkiksi toteuttanut harrastamisen Suomen mallia, jossa peruskouluikäiset nuoret saavat maksutta osallistua harrastuskerhoihin. Kerhojen aiheet on päätetty kouluissa tehdyillä kyselyillä, joten ohjelman pitäisi kiinnostaa.
Kaupunki tarjoaa kesällä ohjausta myös niille, jotka urheilevat mieluummin pienessä joukossa. Ilmaisessa liikuntakaveri-ohjelmassa on voinut varata kesätyöntekijän liikuttamaan 4–15-vuotiasta. Tietenkin myös urheiluseurat jakavat usein avustuksia liikunnallisesti lahjakkaille vähäosaisemmille nuorille.
Miksi niin harva yläkouluikäinen liikkuu suosituksen verran, vaikka ilmaisiakin mahdollisuuksia tarjotaan runsaasti? Kaupungin etenkin yläkouluikäisille suunnatut harrastuskerhot ovat jääneet tyhjiksi.
Luulen, ettei harrastaminen ole yläkoulussa niin siistiä. Toki nuoristakin on edelleen hienoa olla taitava jossain, mutta kaveriporukasta voi tuntea jäävänsä ulkopuoliseksi, kun koulun jälkeen ei pääse hengaamaan, koska läksyihin ei muuten reenien lisäksi jää aikaa.
Kaupungin tarjoamat harrastuskerhot voidaan myös kokea huonolaatuisiksi, koska ne ovat ilmaisia. Kun kaverit eivät osallistu kerhoihin, ei itsekään huvita lähteä.
Kyseessä on jälleen kerran ongelma, joka voisi ratketa, jos nuoret tekisivät päätöksensä itsenäisesti ajattelemalla, välittämättä ryhmäpaineesta.