Suuressa perheessäni sairasteltiin alkuvuonna. Syksyn vauvailon ja terveyden jälkeen meille tuntui kasaantuvan monenlaista RS-viruksesta syyhyyn saakka. Oma vastustuskykyni ei ole vahvin tulehduksellisen suolistosairauden vuoksi.
Puolivuotiaan vauvamme sairastellessa vakavasti haimme apua kotikaupunkimme terveyskeskuksesta sekä Seinäjoen keskussairaalan päivystyksestä. Tammikuulla tyttömme oli pitkään flunssainen, rintamaidon juominen oli hänelle hankalaa nuhan vuoksi. Vauva alkoi kuivua ja apua hakiessamme lääkäri ohjasi meidät takaisin kotiin. Seuraavana päivänä pikkuinen alkoi olla jo voimaton ja nukkui paljon.
Vaipoista pystyimme tulkitsemaan tilanteen menevän yhä vakavammaksi. Soitettuani keskussairaalaan meidät ohjattiin päivystykseen, missä tunnin iltamyöhäisen matkan jälkeen odottelimme useampia tunteja. Lääkärille päästyämme meidät ohjattiin suoraan osastolle, jossa vauvaa hoidettiin viikon verran. Tiputuksen jälkeen tyttö alkoi vahvistua nenä-mahaletkun kautta saamansa äidinmaidonkorvikkeen avuin.
Tulehduksellisessa suolistosairaudessa tuli itselläni vaikea vaihe, huoli vauvasta heijastui suoraan vointiini. Yritin osastolla hoitaa tyttöämme, mutta mikään ruoka ei pysynyt sisälläni, olin todella voimaton ja väsynyt. Ellen-vauvan isä jäi osastolle avuksi ja tueksi keskelle epävarmuutta, sopivan maidonkorvikkeen etsimistä ja vauvan itkua äkilliseen muutokseen imetyksen loppuessa. Sain suonensisäistä lääkettä. Olisin halunnut olla Ellenin lähellä ja vointini oli heikko. Minut ohjattiin aamuisin kulkemaan päivystykseen, missä ensin odottelin vaihtelevalla kokemuksella hetkisen tai paljonkin hetkistä pidempään. Ensin luukulle, sitten sairaanhoitajalle. Iv-kortisonin saatuani sain toimintakykyä muutamien tuntien verran. Vahvistuttuamme pääsimme kotiin toipumaan.
Muutaman viikon kuluttua vietimme hiihtolomaa pohjoisessa ja saimme erilaisen kokemuksen sairastuneen lapsen päivystyksellisestä hoidosta.
Tyttäremme sairastui laryngiittiin ja haimme apua Oulun yliopistollisen sairaalan lasten ja nuorten päivystyksestä. Soitin päivystykseen, saimme lähteä saman tien ajamaan. Perille päästyämme pääsimme heti sairaanhoitajalle, ja vauvan vointi tarkistettiin. Tästä lääkärille tutkimuksiin ja lääkäriltä hoitajalle, missä Ellen sai lääkärin ohjeen mukaan hengitykseen apua ja tulehdukseen hoitoa. Jälkihoitoon saimme ohjausta sekä äitinä minulle jäi tunne kuulluksi tulemisesta. Kaikkineen käyntiin kului aikaa alle tunti.
Vauva toipui hyvin, mutta lomalta kotiuduttuamme kohtaus uusiutui. Soitimme yöllä kotiin ambulanssin ja pieni sai hyvää hoitoa sekä ensiavussa, että osastolla.
Kohtaamamme hoitohenkilökunta on ollut pääosin hyvää. Erityisesti lastenlääkärit Seinäjoella ja Oulussa ovat luoneet tunteen, että Ellen on turvassa. Oma hoitoni tulehdukselliseen suolistosairauteen jätti toivomisen varaa.
Kirjoitan, koska ihmettelen systeemin monimutkaisuutta täällä Etelä-Pohjanmaalla. Oulun malli lasten päivystyksellisestä hoidosta on todella hyvä. Tilat ovat lapset huomioon ottavat ja selkeät. Odotusaika todella lyhyt tai kohtuullinen. Tunnelma odotustilassa rauhallinen, hoidon ohjaus selkeää ja hoitohenkilökunnan välillä yhteneväistä. Toivonkin jokaisen Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen lapsen ja nuoren saavan tarvittaessa hyvää, nopeaa ja mahdollisesti myös perhetilanteen huomioivaa huolenpitoa. Lähetämme lämpimän kiitoksen päivystyksen sairaanhoitajille Seinäjoelle sekä Ouluun.
Eriikka Lähteenmäki