Taannoin erään paikallislehden päätoimittaja keksi perustaa ryhmän, johon sain kutsun itsekin liittyä. Ryhmä herätti suurta kiinnostusta ja olin otettu että pääsin mukaan. Uskomatonta, saisin kuulua ryhmään, joka luo jotain uutta ja upeaa naisten kesken. Erinomaista - olinhan itsekin tätä hyvää siskoutta kolumnissani pohtinut hetki ennen ryhmän perustamista. Aloin seurata siskojen tekemisiä sosiaalisessa mediassa.
Mitä tämä ryhmä oikeastaan ajaa takaa, mitkä ovat tarkoitusperät ja ideologia? Järjestettyjä työpaikkoja, hyviä diilejä, loistavia sponsorisopimuksia ja mukavia rantatonttikauppoja?
Tämä on kuohuntaa tulevien Rion kesäolympialaisten ympärillä, ei nimeltä mainitsemattomassa pikkukaupungissa.
Odotan innolla, mihin me paikalliset siskot vielä pääsemmekään. Ryhmän sivut pursuavat mukavia tarjouksia pikkukaupungin palveluntarjoajilta.
Jokaviikkoinen kahvitteluhetki aamutuimaan. Läpikäydään työpaikan törvelöt ja vaihdetaan mukavat treenivinkit lantionpohjia ja viinidieettejä unohtamatta, lastenhoitoaputytöt ja muut mattojentamppaajat ja kissanhoitajat saavat myös oman tilansa tarjota palvelujaan.
Mutta eikö tälle toiminnalle ole jo olemassa oma sivusto; MOL?
Kukaan siskoista ei puhu sijoituksista, siitä miten tehdään isoa rahaa ja hyviä kauppoja. Hyvä sisko tuntuu painottavan hoivaa ja huolenpitoa siinä missä veli taloudellista hyötyä.
Mutta juuri siksihän olen kaivannut hyvien veljien pariin, että saisin taloudellista hyötyä, sijoitusvinkkejä, kiitorataa yhteiskunnan portailla!
Annan siskoille vielä mahdollisuuden. Mutta pahin tuntemani selkään puukottaja ja toisten naisten diskriminoija saa kutsun liittyä ryhmään ja päässäni lyö tyhjää. Tätä eivät hyvät veljet kyllä sulattaisi.
Toisaalta joskus veljien teot lipsahtavat lainopin nurjalle puolelle olympiakomitean malliin suosien tuttuja parhaiden jäädessä jalkoihin. Mutta siskokerhon toimet tuntuvat liian arkisilta, koska ihan kaikki pääsevät mukaan. Olen syvästi pettynyt itseeni, mitä oikein etsin?
Hyvänen aika minullahan on jo tällainen hyvien sisarusten verkosto, enkä ole sitä ymmärtänyt. Kysymys ei ole siitä että samaa sukupuolta olevat perustavat ryhmän, vaan hyvistä ihmisistä elämässä sukupuoleen katsomatta.
Ajatus kristallisoituu sillä hetkellä, kun taas ties kuinka monennen kerran silmät päässä pyörähdellen tutkin helluusta siskosivustoa ja kauhistelen hyvien veljesten suosimiskäytäntöjä.
Kun kattolamppu pätkii, hyvä ihminen neuvoo sähkömiehen luo. Kun autokauppa myy huonon auton, neuvoo hyvä ihminen korjaamon, jossa auto saadaan kuntoon, arkistahan tämäkin.
Mutta hyvä ihminen ei saa välityspalkkiota, hän ei halua hyötyä välittämästään tietotaidosta, hän tekee sen siksi, koska tietää ja koska on hyvä ihminen.
Minulla on sisaruksia elämässäni, en tarvitse some-ryhmää vaikka niin luulin. En usko sen toimivuuteen, koska en oikeastaan tunne ryhmän sisaria.
Ei auta muu kuin sanoa että, sorry siskot!
Liisu Aurasmaa
Kirjoittaja on Seinäjoen kaupunginteatterin näyttelijä