Toinen sota-ajan joulu kolkuttaa Ukrainan kansan porstuassa. Minä toivoisin heille rauhan joulua, kuten varmaan moni muukin. Se ei vain näytä mahdolliselta. Lähes kaksi vuotta on käyty brutaalia sotaa, jossa kärsijöinä ovat ensisijaisesti ukrainan kansa, sen siviiliväestö ja inhimillinen ihmisyyteen perustuva elämä.
Syitä löytyy mitä moninaisimpia, riippuen arvioijasta. Herra Putin ja hänen hallintonsa lähtivät, Venäjän perinteitä kunnioittaen, vapauttamaan Ukrainan kansaa mm. sen fasistisesta ikeestä. Ukrainassa tuskin on ollut sen enempää natsismin kannattajia kuin vastaavan ideologian omaavia on Venäjällä.
Oma ajatukseni on Ukrainan sodan merkittävimpien fasistien olevan Kremlin muurien sisällä. Sieltä käsin he ovat muokanneet yleistä mielipidettä Venäjällä omien lähtökohtiensa motivoimina ja oman totuuden julkituomina. Totuuden, jossa totuus on pelkästään sanan kuudessa kirjaimessa, joilla ei näytä olevan mitään merkitystä Venäjällä.
Ukrainan hallinnossa on varmasti ollut mädät omenansa ja on edelleen. Hallintojärjestelmästä riippumatta aina on niitä ihmisiä, jotka haluavat ja pyrkivät hyötymään vallitsevasta tilanteesta kaikin mahdollisin keinoin.
Pohdin silti, millainen on yhteiskunta, missä ei ole toimivaa oppositiopolitiikkaa, ei vapaata ilmaisunmahdollisuutta yksityishenkilönä niin hallintoa kuin sen toimia kohtaan. Millainen on yhteiskunta, jossa ei ole ihmisoikeuksia sen kunnioittamiseen. Millainen yhteiskunta ei salli vapaata lehdistöä ja sen ilmaisuvoimaa. Millainen yhteiskunta demonisoi ns. vähemmistöön kuuluvia tahoja, olivat he sitten etnisesti tai seksuaalisesti valtaväestöstä poikkeavia.
Venäjällä nuo ei-kohdat taitavat toteutua kattavasti. Toivon Ukrainalle joululahjakseen meidän eurooppalaisten tuen jatkuvan. Jopa enenevässä määrin, koska Ukraina on osa Eurooppaa ja vaikuttaa meidän kaikkien tulevaisuuden kuvaan. Suomessa kolistellaan siellä ja täällä, ollaan hallituksen puolella tai sitä vastaan. Meillä on kuitenkin mahdollisuus ilmaisun vapauteen ja meille on turvallista kritisoida valtaapitäviä. Silti, moni haasteemme on sidoksissa Ukrainan tilanteeseen ja oma tulevaisuutemme on sidoksissa siihen, miten tuo ihmisyyttä raiskaava, jopa kansanmurhaa hipova sota aikanaan tulee päättymään. Sota, jonka juurisyy on Kremlin muurien sisällä.
Voittajaa tuossa sodassa ei ole, kuten ei missään sodassa. On vain enemmän tai vähemmän häviäjiä ja suurin häviäjä taitaa olla se totuus.
J.P. Mäki
tuumailija
Seinäjoki