Mikä on ollut VPS:n maagiseksi kutsutun voittoputken takana? Siinä ei ole mitään maagista. Ratkaisevaa on ollut päävalmentaja Jussi Nuorelan ja valmennustiimin kyky ymmärtää mihin pelaajien taidot riittävät, miten yksilöistä muodostetaan joukkue ja miten harjoitellaan tehokkaasti.
Nuorela on kertonut, että VPS on ”duunarijoukkue,” jolla on niukasti rahaa. Alkukauden häviöistä ei masennuttu, eikä ole puhuttu kriisistä, kun peli ei sujunut.
Kyvyt ja vaikeustaso tasapainossa
Pelimenestys riippuu ratkaisevasti pelaajien kyvyistä, motivaatiosta ja itseluottamuksesta. Valmentajan pitää tuntea pelaajien yksilölliset ominaisuudet. Negatiivinen palaute ei saa kohdistua persoonaan, vaan suoritukseen. Se on asiapalautetta.
Kunkin pelaajan kykyjen ja pelipaikan vaatimien tehtävien tulee olla tasapainossa. Jos kyvyt eivät riitä, pelaajaan iskee ahdistuneisuus, jopa paniikki. Jos taas pelaaja kokee, että hän ei saa käyttää parhaita taitojaan, esimerkiksi tehdä maalintekotilanteissa luovia itsenäisiä ratkaisuja, hän voi tylsistyä ja pelata huonosti.
Kun pelaajan kyvyt ja tehtävän vaikeustaso ovat tasapainossa, keskittynyt pelaaja voi päästä flow-tilaan, jolloin kaikki tuntuu onnistuvan. Pelaajan persoona ja tekeminen yhdistyvät, kaikki tuntuu helpolta.
VPS on onnistunut tukemaan pelaajiensa parhaita ominaisuuksia.
Vastuu päätöksistä valmentajalla
Hyvä valmentaja on kuin hyvä opettaja. Hän on auktoriteetti, mutta ei diktaattori. Hän suunnittelee ennen jokaista peliä, miten joukkue pelaa ja ottaa sen jälkeen pelaajat mukaan keskustelemaan suunnitelman yksityiskohdista. Pelaajien parannusehdotuksia kuunnellaan, mutta vastuu päätöksistä on yksin valmentajien.
On tärkeää, että valmentaja kertoo pelaajille etukäteen suunnittelun kohteet ja rajat. Jos pelaajille annetaan liikaa valtaa päättää liian vaikeista asioista, seuraa epäonnistumisia, jopa kaaos.
Oppilaiden ”itseohjautumisen” nimissä kouluissa toteutettu ”antaa mennä” -johtamistyyli on varottava esimerkki siitä, mitä seuraa, kun vastuullinen johtaja, opettaja, joutuu luopumaan vallastaan.
Ryhmädynamiikka on herkkä alue
On kuitenkin selvää, että pelaajien tulee saada toteuttaa itsenäisiä luovia ratkaisujaan kentällä, yhteisen pelitaktiikan puitteissa. Valmentaja Nuorela ja valmennustiimi on ymmärtänyt, että jokainen peli ratkaistaan kentällä, ei tilastonikkareiden ohjeistamana, mistä ”boksin” kohdasta saa yrittää maalilaukausta tai miten hyökkäyksiä pitää rakentaa saman kaavan mukaan: hitaasti, sivulle, taaksepäin, sivulle.
Hyvät valmentajat ja pelaajat eivät ole robotteja. He osaavat ajatella itsenäisesti.
Pelaaja ei pelaa vain molempiin suuntiin, kuten fraasi kuuluu. Kentällä on kymmeniä ”suuntia,” joihin pelaaja voi liikkua, syöttää tai laukaista pallon.
VPS:n joukkue on katsellut yhdessä pelejään videoilta, on keskusteltu mitä pelitilanteissa tehtiin hyvin, mitä huonosti ja mitkä olisivat olleet vaihtoehtoisia ratkaisuja. Menestys ei säily itsestään, sen edellytykset luodaan tai tuhotaan päivittäisessä vuorovaikutuksessa.
Joukkueen sisäinen ryhmädynamiikka on herkkä alue. Erilaisten pelaajien tulee sopeutua ryhmään ja tukea toisiaan. Se ei ole aina helppoa, koska jokainen haluaa pelata, mutta pelit aloittaa vain 11 pelaajaa. Hyvä valmentaja on puolueeton, hänellä ei ole suosikkeja eikä inhokkeja.
Vaasa on jalkapallokaupunki. Olemme innostuneita VPS:n hyvästä pelistä. Olemme kiitollisia myös seuran johdolle ja sponsoreille herkusta, jota meille tarjotaan.
Daa, dirlan dirlan daa!
Kari Uusikylä
Kirjoittaja oli VPS:n välihyökkääjä 60-luvulla, nykyisin eläkkeellä oleva kasvatustieteen professori.