Hyvä kirjoitus 7.3. tekijöiden vastuusta: ”Hyvästi, Mansikkasaaren mörskät”.
Tämä on juuri sitä, mistä Vaasan kaavoituksessa ja päätöksenteossa on kyse – päättämättömyyttä, loputtomia väännöksiä ja projektien venymistä sukupolvien yli. Mansikkasaaren telakkahallin kohtalo on vain yksi luku Vaasan ikuisuusprojektien kirjassa.
Sama kaava toistuu: vanhat rakennukset rapistuvat vuosikymmeniä ilman päätöksiä, kunnes ne ovat niin huonossa kunnossa, että niiden purkaminen alkaa olla ainoa vaihtoehto. Ja silloinkin joku ehtii vielä jarruttaa prosessia valituksilla ja byrokratialla.
Tämä ei ole sattumaa, vaan seurausta kaupungin johtamisen ja kaavoituksen rakenteellisista ongelmista. Vastuuta vältellään, päätöksiä lykätään, ja kaavoitushankkeet paisuvat ilman selkeää suuntaa. Kaavoitusjohtoa ja päättäjiä tulisi vaatia vastuuseen siitä, että kaupunki on täynnä toteutumattomia suunnitelmia, joihin on poltettu vuosikymmeniä aikaa ja veronmaksajien rahoja ilman konkreettisia tuloksia.
Mansikkasaari on loistava esimerkki: Se on arvokas ja ainutlaatuinen merenranta-alue, joka voisi olla Vaasan vetovoimaisin paikka. Sen kehittäminen olisi pitänyt aloittaa jo 40 vuotta sitten ja aloitettiin, mutta ei ole saatu mitään aikaan!
Nyt olisi korkea aika saada asiat liikkeelle, mutta historia osoittaa, että Vaasassa kaavoitus ja päätöksenteko etenevät etanan vauhtia. Ja niin kauan kuin tätä päätöksenteon kulttuuria ei muuteta, historia toistaa itseään – projektit venyvät, kustannukset kasvavat, ja mahdollisuudet menetetään.
Antti Ruostetniemi
Vaasa