I-P:ssä on ollut paljon hyviä kirjoituksia alkoholismista eri näkökannoilta. Vihdoinkin myös alkoholistien läheiset on nostettu parrasvaloihin. Suomessa alkoholismin hoito on täysin lapsenkengissä.
Alkoholismia ei hoideta edelleenkään sairautena, vaan se nähdään yksilön omana valintana ja käyttäytymistapana. Yleinen käsitys on, että alkoholisti on puistonpenkillä kaljaa kittaava rapajuoppo. Kuitenkin suurin osa suomalaisista alkoholisteista on tavallisia, eri ammattikuntiin kuuluvia, työnsä hoitavia miehiä ja naisia. He ovat tissuttelijoita, jotka korkkaavat salaa pullonsa työpäivän päätteeksi.
He ovat ”hyviä alkoholisteja”. Elämään ei liity väkivaltaa, eikä suurta draamaa. Mutta se draama ja pahoinvointi onkin siellä oman perheen sisällä, syvästi piilossa.
Näitä alkoholisteja ei hoida kukaan, koska he eivät näy. Aluksi edes oma perhe ei ymmärrä, missä mennään. Näin voi kulua vuosia, kunnes läheiset; puoliso ja lapset alkavat voida huonosti.
Usein alkoholisti on tässäkin vaiheessa vielä elämänsä kunnossa ja kieltää ongelmansa.
Tissuttelijaa ei saa mistään kiinni. Hän juo iltaisin ja lähtee aamulla selvänä töihin. Juominen on sen verran verran vähäistä, ettei se näy verikokeissa. Vain oma perhe näkee muutoksen. Ja kärsii.
Alkoholistin persoona alkaa pikkuhiljaa muuttua ja ajatusmaailma muuttuu kielteiseksi. Elämästä tulee minä-keskeistä, empatia ja myötätunto katoaa.
Mitä tapahtuu läheisille? Puoliso ja lapset yrittävät ymmärtää, loputtomasti. He syyttävät itseään ja yrittävät muuttaa käyttäytymistään. Alkoholisti löytää aina syyn juomiseen. Ja läheiset kantavat vastuun.
Lopulta kupla puhkeaa, kun joku läheisistä sairastuu niin vakavasti, että ero alkoholistiin on ainoa vaihtoehto. Tässäkin vaiheessa alkoholisti voi omasta mielestään ihan hyvin. Läheisillä sen sijaan on takana jo lukuisia töistä poissaoloja sekä lääkäri-, psykologi- ja terapiakäyntejä.
Kun puhutaan alkoholismin taloudellisista vaikutuksista, keskitytään vain alkoholistin itsensä kohtaamiin sairauksiin ja kuolemantapauksiin.
Unohdetaan täysin läheiset, jotka joutuvat käyttämään paljon yhteiskunnan terveyspalveluita pystyäkseen jatkamaan elämäänsä. Ketä kiinnostaisi tutkia tätä taloudellista näkökulmaa?
Alkoholismi ei ole vain alkoholistia itseään koskeva sairaus. Se vie mukanaan koko perheen.
Koska alkoholismia aletaan hoitaa sairautena, johon ollaan valmiita etsimään tehokkaita hoitokeinoja? Koska ollaan valmiita ymmärtämään, että piilossa olevat ”hyvät alkoholistit” kuormittavat yhteiskuntaamme eniten nimenomaan läheisten pahoinvoinnin kautta?
Harras pyyntö päättäjille: Jättäkää viinit Alkoon!
Ketään ei voi rakastaa raittiiksi
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä