Työpaikallani innostutaan yleensä uusista hyvistä ideoista. Kevään parhaaksi on osoittautunut Suomen huippukuntoisin kunta -kampanja, jonka tarkoituksena on liikunnan avulla edistää työhyvinvointia.
Idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan toimiva ja se on innostanut kaupungin yksikössäni työntekijöitä huimiin suorituksiin. Jokainen liikkuu vapaa-ajallaan ja tulokset merkitään kahden kuukauden ajan nettipäiväkirjaan.
Laji tai intensiteetti eivät ratkaise vaan itse liikuntaan kuten lenkkeilyyn, siivoukseen tai pihatöihin käytetty aika. Minisuoritukseksi riittää jo kymmenen minuutin ponnistelu, joten rima ei ole korkealla ja tämä haastaa keräämään omalle joukkueelle hymis-pisteitä.
Lähtiessämme mukaan kampanjaan yhteishenki oli jo vahva. Kahvipöydässä uhosimme voittaa tai ainakin olla Vaasan kaupungin liikkuvin työyhteisö.
Kuun loppuun saakka jatkuvaa kilpailua saamme seurata reaaliajassa netissä eikä periksi ole vielä annettu, vaikka muutama yksikkö porhaltaa edellämme.
Vaikka voittoa ei tässä mittelyssä tulisi, on kampanja motivoinut itse kunkin arkirutiineja aktiivisemmaksi. Iltalenkit ovat lisääntyneet ja kampanja on houkutellut koettamaan uusia lajeja. Kokemuksia verrataan ja kuulumisia edistymisestä vaihdetaan päivittäin.
Parasta on ollut työtovereilta saatu tuki ja kannustus. Myönnän toki, että muutamaan otteeseen on tehnyt mieli jäädä iltasella sohvalle löhöämään, mutta tieto kaverin iltaisista geokätköilysuunnitelmista ja toisen maratontreenistä on kiskonut itsenikin liikkeelle tekemään joukkueen parhaaksi oman siivuni.
Yhdessä tekemisen meininki jaetun tavoitteen eteen jäänee elämään työyhteisöä vahvistaneena seikkana, vaikka kilpailu aikanaan päättyykin.
On selvää, että liikunnallinen aktiivisuus edistää henkilön työhyvinvointia siinä missä työpaikan hyvä ilmapiiri, motivoiva työ tai omat vaikuttamismahdollisuudet työn kehittämiseen.
Työhyvinvoinnin vaikuttavuudesta tehdyt laskelmat osoittavat, että yksi työhyvinvointiin sijoitettu euro tulee sijoittajalleen jopa kuusinkertaisena takaisin. Kyseessä on kansallisesti vuositasolla kymmenien miljardien luokan säästöt, kun työhyvinvoinnista pidetään huolta, työntekijät pysyvät työkykyisinä ja sairaslomien tarve vähenee.
Vaikka yksilöllä on vastuu omasta voinnistaan, on työnantajallakin monia tapoja edistää työhyvinvointia. Voittajia ovat kuitenkin molemmat ja yhteiskuntakin kiittää taloudellisia vaikutuksia laskiessaan.
Työhyvinvoinnin kehittämiseksi tarvitaan innostavia ja innovatiivisia toteuttamisideoita ja työantajalta mahdollisuuksia ideoiden toteuttamiseen, jotta niin henkinen kuin fyysinenkin puoli jaksavat työelämän vaihtuvia haasteita.
Rutiineista voi välillä poiketa ja ainaisen pöydän ääressä istumisen sijaan kai käveleskelläkin. Ainakin omassa työyhteisössäni se on sallittua, sillä viikkopalaveri on toisinaan hoitunut yhteisellä käyskentelyllä merenrantaan ja yhteisiä asioita on ollut mielekästä puida vaihteeksi pienellä happihyppelyllä.
Mahdoimmekohan tuolloin säästää yhteiskunnan kirstuun euroa? Ainakaan kuluja ilosta ja energiasta ei kertynyt.
HELI KOIVULA