Venäjällä on kova tarve todistaa olevansa suurvalta, mutta jalkapallossa se ei ole suuruuttaan pystynyt osoittamaan. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuoden 1992 lopusta lähtien Venäjän nimellä pelanneen jalkapallomaajoukkueen menestys on ollut hyvin vaatimatonta.
Vuosina 1994–2014 pelattiin kuudet MM-kilpailut, joista Venäjä selviytyi vain kolmiin, ja niissäkin pelit loppuivat aina jo alkulohkovaiheeseen. Yhdeksästä MM-ottelusta saldona oli yksi voitto.
Se on vaatimaton tulos maalle, joka on harrastajamäärissä mitattuna maailman kymmenen isoimman jalkapallomaan joukossa.
EM-kisoihin Venäjä on selviytynyt vuosina 1996–2016 viisi kertaa ja kerran tie nousi pystyyn jo karsinnoissa. EM-lopputurnauksissa Venäjä on selviytynyt yhden kerran alkulohkostaan jatkoon. Vuonna 2008 joukkue eteni hollantilaisen Guus Hiddingin johdolla välieriin.
Ennen nyt käynnissä olevia MM-kisoja Venäjän asema jalkapallokartalla oli huonompi kuin koskaan. Venäjän maajoukkue ei ollut voittanut lokakuun jälkeen yhtään harjoitusottelua.
MM-kisojen viimeistelyotteluissa Itävaltaa ja Turkkia vastaan Venäjä sai vain yhden laukauksen maalia kohti.
Venäjän sijoitus Fifa-rankingissa oli 70:s. Suurta ja mahtavaa itänaapuriamme korkeammalle on pisteytetty Cap Verden, Malin, Norsunluurannikon, Saudi-Arabian, Hondurasin, Panaman ja Suomen kaltaisia jalkapallomaita.
Onko Venäjä kaikkien aikojen huonoin MM-kisojen isäntämaa?
Tällaisiakin pohdintoja julkisuudessa esitettiin vielä kuukausi sitten.
Nyt ääni kellossa on muuttunut.
Venäjä avasi kisat 5–0- ja 3–1-voitoilla, ja ensimmäisellä pudotuspelikierroksella isännät pudottivat Espanjan jatkosta.
Venäjä on selvittänyt tiensä kahdeksan parhaan joukkoon. Siitä on tullut ilmiö.
Moskovan kaduilla myydään jo kuulemma Tshershesov-naamareita. Vielä kuukausi sitten päävalmentaja Stanislav Tshershesov herätti huomiota vain ylimielisyytensä vuoksi.
Mitä on tapahtunut? Mihin Venäjän nousu hylkiöstä kisojen yllättäjäksi on perustunut?
Ainakin joukkue on osoittanut henkistä vahvuutta. Vaikka sitä lyötiin ennen kisoja, se ei ole vaikuttanut tekemiseen kuin korkeintaan positiivisesti.
Kotiyleisön raivoisa kannatus on varmasti auttanut joukkuetta tässä.
Sekin pitää todeta, että Fifa-ranking ei ole mitenkään aukoton tapa laittaa maajoukkueita paremmuusjärjestykseen. Fifa-rankingiin vaikuttavat neljän viimeisen vuoden aikana pelatut maaottelut, niiden tärkeys ja muun muassa vastustajien listasijoitus. Venäjän alhainen ranking-lukema on osittain seurausta siitä, että se sai kisaisäntänä automaattisesti paikan MM-turnaukseen, eikä se pelannut lainkaan ranking-pisteitä tuoneita karsintaotteluita.
Jari Litmanen on sanonut, että jalkapallon erottaa monesta muusta joukkuelajista se, että pistesuorituksia tehdään hyvin vähän ja siksi laji on otollinen yllätyksille. Parempi, selvästikin parempi, joukkue voi hävitä.
Jalkapallossa pelejä voi voittaa monella tavalla. Yksi tapa nähtiin Espanja–Venäjä-ottelussa: pallonhallintaprosentit menivät 79–21 Espanjalle, mutta ottelun voitti Venäjä.
Kisaisännät ovat menestyneet jalkapallon MM-kisoissa yleensä hyvin. Ennen Venäjän kisoja MM-kisat on järjestetty 20 kertaa ja kuusi kertaa mestaruus on mennyt isäntämaalle. Vähintään välierävaiheeseen isäntäjoukkue on edennyt kaksitoista kertaa.
Lohkokaavio on antanut aihetta jo spekulaatioille, että Venäjällä on tie auki loppuotteluun asti. Seuraavaksi sen vastaan asettuu Kroatia, ja otteluparin voittajalle tulee välierävastustaja nelikosta Ruotsi, Sveitsi, Kolumbia ja Englanti.
Moni pitää kaavion toisen puolen tasoa selvästi kovempana. Siellä finaalipaikkaa tavoittelevat vielä Ranska, Uruguay, Brasilia, Meksiko, Belgia ja Japani.
Tapio Neva