”Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän”
Jukka Virtasen sanoittama iskelmä vuodelta 1971 ampuu ennustuksessaan ohi. Se maalailee, että maalaismaiseman kiehtova vetovoima ei katoa siellä syntyneiltä koskaan. Maalaismaisemaa leimaavat nyt tuhannet hylätyt talot. Entisten pientilojen tuvat ja navetat seisovat kaatumaisillaan. Maalta ja maasta muutettiin kiihtyvää tahtia kaupunkeihin ja Ruotsiin. Samalla se oli kuolinisku myös syrjäkylien kaupoille.
Kuntien ympäristölautakunnat tekevät keväisin siisteyskatselmuksia. Rivien välissä päädytään toteamuksiin, että asialle ei oikeasti voi mitään. Siisteyskatselmuksissa on lakiin perustuva etenemiskaava. Ensin kiinteistöjen omistajia kehotetaan siistimään paikat. Jos tämä ei auta, voidaan siirtyä hallintapakkomenettelyyn. Se on viranomaisen määräystä tehostava keino sitä kohtaan, joka ei noudata lakia tai sen nojalla annettuja asetuksia tai määräyksiä. Hallintapakkomenettely aiheuttaa lisätöitä ja lisäkustannuksia kunnalle.
Kiinteistön omistajalle voidaan langettaa uhkasakko. Se taas maksettaisiin valtiolle. Eikä valtiokaan aina sitä saa. Kovakin uhkasakko on voimaton, jos kiinteistön omistaja on varaton. Korkein oikeusastekaan ei voi silloin pakottaa toimenpiteisiin. Kunta voi siistiä tontin itse, mutta voi jäädä itse työn maksajaksi. Toisen omaisuuteen on myös paha kajota ilman omistajan lupaa. Tämä voi huomauttaa, että pihalla olevat tavarat on tarkoitettu myytäväksi.
Jos kunta on asiassa aseeton, epäsiistien kiinteistöjen määrä voi kasvaa jo pelkästään valvontaongelmien takia. Rötisköjä kun ei voi olla huomaamatta. Ihmetellään, miksi mitään ei tapahdu ja miksi asiakirjoista eivät paljastu ongelman juurisyyt. Demokratioissa kansalaisilla on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Lautakunnat voivat kätkeä syyt julistamalla katselmusten löydökset muistioiksi. Julkishallinnossa muistiot eivät kuitenkaan ole lain mukaan julkisia asiakirjoja. Millä perusteluilla vapaamuotoinen muistiinpano voidaan julistaa muistioksi, sitä linjattiin viimeksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa vuonna 2016. Mutta kahta täysin samanlaista juttua ei ole.
Hylätyt talot on myös kasvava turvallisuusriski. Luvaton tunkeutuminen tyhjiin kiinteistöihin on kasvanut viime aikoina. Kuka vastaa, jos joku loukkaantuu tai altistuu myrkyille, kunnissa pohditaan. Olemme umpikujassa. Nykyinen maalaismaisema on siinä ja pysyy.
Osmo Kahari
Kurikka