Vaasan Ikkunan toimituksen väki kiinnitti viime viikolla huomiota, että Huutoniemen koululle tulvi kiitoksia Ruusut ja risut -palstalla. Syy siihen oli kortit, joita koulun oppilaat olivat askarrelleet ikäihmisille.
Soitto koulun rehtorille Olli Autiolle paljasti, että tempauksen takaa löytyy luokanopettaja Pauliina Lehtinen.
– Oma isoäitini nukkui pois pari vuotta sitten. Kun koronajuttu alkoi, tuntui kurjalta, että ikäihmiset eivät näe lähimmäisiään. Jos oma mummani olisi vielä ollut sairaalassa, olisi tuntunut tosi pahalta, ettei pääse häntä tapaamaan. Näistä ajatuksista sain kortti-idean, Lehtinen kertoo.
– Aluksi ajattelin, että toteutamme sen oman kakkosluokkani kanssa kuvaamataidontehtävänä, hän lisää.
Autio oli hänen mukaansa heti innostunut ajatuksesta, ja halusi tehdä siitä koko koulun jutun.
– Kortteja tuli ihan älyttömästi, niitä kertyi yksi ostoskorillinen. Yli puolet koulun noin 400 oppilaasta palautti kortteja koulun postilaatikkoon, Autio iloitsee.
– Pauliina välitti kortit postin kautta Vaasan vanhainkoteihin. Niitä taisi mennä tosi, tosi moneen paikkaan, hän jatkaa.
Syksyllä uusiksi?
Korttien lähettämisestä tuli koululle sen verran paljon kiitosta, että Autio pitää mahdollisena tempauksen uusimista syksymmällä.
– Mitään ei ole vielä päätetty, mutta olisihan tämä tai jotain muuta kiva tehdä uudestaan. Vanhusten osalta eristys jatkuu todennäköisesti kuitenkin vielä ainakin vuoden vaihteeseen, Autio pohtii.
Lehtinen kiittelee oppilaiden aktiivisuutta ja innokkuutta.
– Tämä oli vapaaehtoinen kuvaamatyön tehtävä, joten suuret kiitokset oppilaille. Hyvän antamisesta myös antaja tulee hyvälle tuulelle, Lehtinen hymyilee.
Tempaukselle tarvetta
Lehtinen kertoo lähettäneensä oppilaiden vanhemmille kirjeen, jossa kertoi ideansa. Kirjeessä lapsille annettiin puolitoistaviikkoa aikaa tehdä keväisiä kortteja ja piirustuksia.
– Osa oli tehnyt useammankin ja joissakin perheissä sisaruksetkin olivat halunneet osallistua. Kortit oli tehty todella huolella, Lehtinen kiittelee.
Hän oli ehtinyt puhua omalle luokalleen ikäihmisten ilahduttamisesta jo ennen kirjeen lähettämistä.
– Monet olivat surullisia isovanhempiensa puolesta. Oli ihanaa jakaa iloa tällä tavoin eteenpäin.
Yllätti, miten paljon saimme kiitosta. Tällaiselle oli ilmeisesti tarvetta, Lehtinen sanoo hymyillen.
Katja Lahti