Niin usein ihmettelen samalla alalla olevien ystävieni kanssa, mistä vakityöntekijät oikein on työpaikoille revitty.
Kaikenlaisia juttuja on kuultu ja itsekin nähty. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät toinen toistaan huonommin tai tekevät työnsä miten sattuu, pahimmissä tapauksissa sekä että! Eniten ottaa päähän oman ikäiset työntekijät, jotka eivät ymmärrä miten onnekkaita ovat, kun ovat jo nuorena saaneet vakitöitä kilpaillulla alalla.
Tässä kirjavaa satoa: Ei tervehditä, nuori aikuinen saa kuulla tytöttelyä/pojittelua, haukutaan työtovereita selän takana tai jopa asiakkaille, luodaan halveksuvia katseita/virnistyksiä, nolataan työtoveri asiakkaiden edessä, vaikeutetaan muiden töitä tekemällä asiat oman pään mukaan, esimies simputtaa alaisiaan (auta armias, jos olet harjoittelija, saat triplasimputuksen), perehdytetään tahallisesti väärin tai puutteellisesti, jätetään pimentoon työpaikan asioista jne jne. Lista jatkuu, toivottavasti edes jonkun omatuntoa kirvelee!
Onneksi kaikkea en ole joutunut kokemaan itse, enkä ainakaan pahimmasta päästä! Mutta hyvästäkin joukosta löytyy aina joku buzzkiller. Itse yritän kunnioittaa kaikkia kanssaihmisiä tasapuolisesti asemasta riippumatta, olla positiivinen, jättää kaiken negatiivisen huomiotta ja tehdä työni tunnollisesti. Mutta kun vakitöitä ei ole, niin ei ole. Nykymaailmassa kun ei vakipaikkoja noin vain tekaista, ja olemassa olevat vain aina on ehtinyt joku muu jo aiemmin ottaa.
Sitten luulet, että aurinko paistaa viimein risukasaankin! Monen vuoden määräaikaisuuksien jälkeen saat puhelun, jonka seurauksena erehdyt lähtemään hyvästä ja lämminhenkisestä, mutta määräaikaisesta työpaikasta muualle, vakityöpaikalla houkuttelun seurauksena. Saat kuitenkin huomata, että se onkin liian hyvää ollakseen totta. Taitojasi ei arvosteta/hyödynnetä, jotkut ilmiselvästi pitävät sinua idioottina ja palkkakin on huonompi kuin edes kehtaat sanoa. Parin viikon päästä tajuat, ettei se varmaksi luvattu vakipaikkakaan määräaikaisuuden päätteeksi ollut totta. Mutta siellä sinä sitten yrität urheasti tehdä parhaasi puolivillaisen perehdytyksen voimin, epätoivoisesti työkkärin sivuja selaillen. Aina eivät mene nallekarkit tasan.
Missä mun nallekarkit