Sopu sijaa antaa on tärkein ohje autiotuvan käyttäjille. Viimeksi tulleelle tehdään aina tilaa.
Suomalainen autiotupa on melkein liian hyvä keksintö ollakseen totta. Kansallispuistoja ja erämaa-alueita täplittää satojen ilmaisten majapaikkojen verkosto, joka tarjoaa suojaa ja lämpöä retkeilijöille.
Tuvilla pitää kuitenkin osata käyttäytyä oikein. Kaikkein tärkeintä on huomaavaisuus muita retkeilijöitä kohtaan, sanoo vaelluskirjailija Harri Ahonen. Hän nukkuu mielellään autiotuvissa vaelluksillaan.
–?Rytmini on yleensä sellainen, että nukun joka toisen yön autiotuvassa ja joka toisen yön teltassa. Jos sää on kehno, nukun joka yö tuvassa.
Käytännössä huomaavaisuus tarkoittaa sitä, että tuvassa annetaan tilaa ja rauhaa muille retkeilijöille. Autiotuvilla eletään eri tahtiin. Yksi saapuu varhain ja lähtee heti aamulla.
Toinen kopistelee sisään iltamyöhällä ja jatkaa matkaa vasta puolilta päivin.
Autiotuvalla majaillessaan Ahonen seuraa muiden asukkaiden rytmiä. Näin vältetään ruuhka ruuanlaitossa ja pakatessa.
Vaikka tuvalla olisi hyvin tilaa, hän ei levitä tavaroitaan ympäriinsä. Jos tavaroita ei käytetä, ne pakataan reppuun. Repun paras paikka on puolestaan eteisessä tai ulkona räystään alla roikkumassa.
Omat tavarat kannattaa pitää kasassa senkin takia, että ne pysyvät tallessa. Ahonen kertoo joskus palanneensa kämpälle monen kilometrin päästä noutamaan unohtuneita varusteita.
Huomaavaisuutta on myös veden noutaminen muiden retkeilijöiden käyttöön.
–?Seuraava tulija voi saapua myöhään illalla. Hän saattaa olla nälissään ja kylmissään. On mukavaa, jos ei tarvitse ensi töikseen lähteä hakemaan pimeässä juomavettä.
Tyhjälle kämpälle vettä ei kuitenkaan pidä jättää astiaan.
Kun Ahonen aamulla valmistautuu jatkamaan matkaa, hän siivoaa autiotuvan ja tekee polttopuita seuraavien tulijoiden käyttöön. Isojen halkojen lisäksi Ahonen kantaa kämppään sytykkeiksi sopivaa pienempää puuta.
–?Joskus olen törmännyt tuvilla siihen, että ei ole muistettu tehdä polttopuita seuraaville. En tosin usko, että kukaan tekisi sitä tahallaan. Kyse on ajattelemattomuudesta.
Tulentekoon liittyvissä asioissa kannattaa olla tarkkana, Urho Kekkosen kansallispuiston johtaja Pirjo Seurujärvi opastaa retkeilijöitä.
– Tulenkäsittelystä ollaan ehkä vähän vieraannuttu. Harva käsittelee avotulta kotona päivittäin.
Tyypillinen vaaratilanne on kuuman tuhkan kaataminen roska-astiaan.
Kuluneena talvena puolestaan Enontekiön Käsivarressa autiotupa meinasi palaa, kun polttopuuteline oli laitettu liian lähelle kuumaa kamiinaa.
Lisäksi tulisijassa yritetään usein polttaa palamattomia jätteitä. Esimerkiksi retkimuonapakkauksissa on usein foliokääre, joka hajoaa mutta ei pala.
Talvisaikaan tuhkat saatetaan vielä kipata kuistilta hankeen. Tästä seuraa, että lumien sulettua pihapiiri on täynnä foliosilppua.
Palamattomia jätteitä varten osalla autiotupia on roskienkeruupiste. Siellä missä roskienkeruupistettä ei ole, palamaton jäte pitää itse kuljettaa pois.
RIKU LAVIA, TEKSTI
ANSSI JOKIRANTA, KUVAT
