Tänä vuonna on nyt jouruttu toristamahan osuuskaupan outoa luopumista huoltoasemaliiketoiminnasta.
Meille Jalasjärven keskustan alueelle tämä kaupan alan aukioloajan muutos, väestökato ja muutaman palvelualan työpaikan menetys näkyy nyt tänä syksynä erityisen raakasti, kun keskustasta ei löydy enää illalla liikenneasemaa tai ravintolaa, jossa saisi istualtansa juora kaffeet tai syörä, yhtä pitseriaa lukuunottamatta. Ja jos kattoo karttaa, Osuuskauppa Eepee luopuu ainoasta liikenneasemasta valtatie 3/19:n varrella ja rohkenisin väittää sen olevan Eepeen vilkkaimpia asemia. Ei siinä mitään, luopuu kun on niin päättänyt.
Nyt kun seuraa Seinäjoen alle 5 minuutin välein olevia S-markettia, Prisman laajennusta ja nuota ruokapussirobottia, voi ajatella osuuskaupan olevan seinäjokisia varten ja yhteiskuntavastuuhenkilölle olis kysyntää. Ilmeisesti nämä absien työyhteisöjen rikkomiset ja itsensä työttömäksi tekemiset ovat tässä taloustilanteessa yhteiskuntavastuunäkökulmasta ihan vain ok. Kun meillä on yhteiskunnassa menossa mielenterveyshäiriöiden räjähdysmäinen kasvu ja siitä johtuvat ongelmat, ja siihen tämä miljardien kustannusvaje ja työttömyys. Meillä vilkkuu televisiossa osuuskaupan robottien kuorolaulumainos, ja some on täynnä apua huutavien robottien videoita.
Mulle tämä toiminta muodostuu mieleen täytenä vitsinä, ja hämmästelen tätä touhua. Löytyy myös videoita ihimisistä, jokka haluaa mennä tälläisen robon kanssa naimisiin, ja aivan tosisnansa. Vielä kun peukut vaihtuu postilootahan tilattavaksi, nii uskoosin väittää, jotta peli pelattu. Jos palvelu on kallista ja ihmisten parissa työnteko pelottaa on varmaan hyväkin toimialasta luopua.
Lehdessä joku kehui Liisa Keltinkangas-Järvisen podcast-haastatteluja. Olen kanssa kaikki seurannut, jonka ansiosta innostuin kirjoittamaan ja kysymään lukijoilta. Onko tämän ison kuvan toiminta teirän mielestä aiva normaalia vaiko ajetaan vain vielä syvemmälle suohon? Tuntuuko tekoäly uhkalta vai mahdollisuurelta psykologian ja yhteiskunnan näkökulmasta? Jos joillekkin ihmisille somet ja robot on myrkkyä mielenterveydelle, onko ruokakaupan tehtävä kiikuttaa robocobilla pussi koto-ovelle? Jos meillä on mielenterveyshäiriöllisiä, niin koulutetaanko terapeuttia? Jos pisatulokset laskoo, niin pitääkö kouluuhin panna lisää rahaa? Jos meillä on jo yhteiskunnassa ihmisiä jokka tilaa pitsan sovelluksella mutta soittamalla asia tuntuu maharottomalta, on oma mielipiteeni, jotta ainakin asioita pitäisi rueta ajattelohon. Ajattele.
Jari Ojala (kesk.)
kirkkovaltuutettu ja sivistysltk:n jäsen
Jalasjärvi