Perjantaina 23.8. oli iso uutinen Atrian siipikarjatehtaan avajaisista. Ministeri Sari Essayah (kd.) oli myös mukana. Kaikilla oli hymy herkässä ja hienosti menee niin Atrialla kuin sen tuottajillakin. Ilonpilaajan tunnelma tässä syntyy, kun vähän toisenlaisia tosiasioita maatalouden nykytilanteesta. Paljon on puhuttu viljelijöiden kesken ja lupasin muutaman rivin kirjoittaa tuntemuksista.
Huoltovarmuudesta on puhuttu suu vaahdossa, niin hallituksen kuin oppositioinkin suunnalta jo vuosikausia. Vihreätkin ovat yhtyneet tähän mantraan, vaikka siinä vähän ilmasto ehkä kärsii ja luontokatoa voi pikkasen pukata. Eli siis, ikään, sukupuoleen, siviilisäätyyn tai poliittiseen suuntaukseen katsomatta, huoltovarmuus on kaikkien huulilla.
Valkuaisomavaraisuus ei ole Suomen vahvuuksia. Ulkomailta pitää tuoda valkuaista, kuten soijaa ja maissia. Viljelijöitä on kehotettu viljelemään hernettä ja härkäpapua. Viljelijät ovatkin ottaneet haasteen vastaan ja esimerkiksi hernettä on tänä vuonna ollut eniten kylvössä Suomen maankamaralla kuin koskaan aiemmin!
Samaan aikaan toisaalla: Vaasan satamassa on isoja varastohalleja täynnä maissia. Ei sitä viljelijöitten tuottamaa hernettä sitten tarvitakaan? Palstatilaa varmaan löytyy sille, joka ilmoittautuu maissin tuojaksi. Tästä johtuen tai siitä huolimatta herneen hinta on pudonnut reippaasti ollen nyt noin 200 e/tn, tosin nuolet osoittavat alaspäin. Taitaa monella herneenkylväjällä tulla sellainen sattuma, että ensimmäinen ja viimeinen kerta tuli samalla kertaa.
Herne ei ole helppo viljeltävä ja tänä vuonna se meni kunnolla lakoon runsaitten sateitten takia. Puinti oli nykytermillä sanottuna todella haasteellista.
Herneen viljelijän kannalta on lohdullista, että kaikkien muittenkin viljalajien hinnat ovat romahtaneet alaspäin. Vuoden 2022 hinnoista on karkeasti sanottuna tultu puolet alaspäin. Teollisuus tarjoaa puolta hintaa viljoista.
Jokainen täysjärkinen ymmärtää, että maatalouden kustannukset eivät ole vuodesta 2022 puolittuneet. Pääsääntöisesti kustannukset ovat nousseet, joitakin pikku poikkeuksia lukuun ottamatta. Mahdoton yhtälö siis.
Kuinka tähän on tultu? Päivittäistavarakauppa on keskittynyt käytännössä kolmeen toimijaan. Molemmat suurimmat, S-ryhmä ja Kesko ovat rimpuilleet eroon maatalousriippakivestä. Lidlillä sitä ei ole koskaan ollutkaan.
Näitten molempien isojen maatalouskaupat rehutehtaineen ovat siirtyneet ulkomaiseen omistukseen. Läntmannen ruotsalaisilla ja Hankkija tanskalaisilla. Anora, entinen kossukin näyttä olevan noin 25% ulkomaisessa omistuksessa. Näissä firmoissa tehdään pelkkään rahaan perustuvaa bisnestä. Niin kauan kun raha virtaa niitten kassoihin, ne halpuuttavat viljelijöiden tuotteet. Kun kaikki on niistetty loppuun, ne poistuvat uusille apajille.
Suomen maatalous on samassa tilanteessa, kuin entisen miehen karjanpito. Yhtä lehemää vähempää ei kannata pitää.
Heikki Peltola
maanviljelijä
Lapua