On monenlaista humorismin varjolla tai nimessä lausuttua tosihavaintoa maailmamme ilmiöistä. Yksilön heikkouksia, vajavaisuuksia tai paheita on iätajat kai pohdittu pilke silmäkulmassa. Liekö itse ”persona nongrata” vai joku muu lausunut meistä yltäkylläisistä länsi-ihmisistä mm., että ”läski on ikuista”. Itseironia sallittakoon puolivakavissaan etenkin myös julki tuotuna.
Itseäni oman kehon ilmiöistä huomiot julkisesti eivät isommin innosta – ei etenkään toisen luodun ulkonäkö. Aikamme kenties vakavimpia kehityskulkuja on valtaisa kaiken kulutuksen kiihtyminen, minkä nurjin puoli on seurausilmiö eli jätevuorten huima lisääntyminen. Voinee jo realistisesti lausua, että jätevuoret ovat ikuisia. Ns. kerskakulutus on voimissaan uusiokäytön ja valistuksen ansiosta. Niin – ”vähemmälläkin kuluttamisella pärjäisi”...
Lienee pallomme vesistöjen likaantumista kyetty hillitsemäänkin mutta silti suurten vesistöjen, valtamerten ehkä huolestuttavin ongelma on valtaisan suurten muovijätevuorten kertymät. Brasilian, ym. maiden isojen sadevesiviidakkojen loppuminen hakkuiden kiihdyttyä uhkaa hapentuotantoa. Aivan kuten ihmiskeuhkojen terveen ihokudoksen kuolema nikotinisteilla.
Luonnon välttämättömän kiertokulun kriittinen arviointi on kaikkien, ei vain yltiöviherintoilijoiden tehtävä. Yhtä selvää kuin, että pallomme väestöräjähdystä on vaikea hillitä, niin on sen suurin ongelma eli riitävän energian, terveen ruoantuotannon ja puhtaan ilman, maan ja vesistöjen varjelu tuleville sukupolville. Sitä ei auta ylenpalttinen vaahtoaminen ja julkinen häiriköinti yleisissä tiloissa tai muissa olosuhteissa.
Kehityksen pyörää ei voi hillitä ja esimerkiksi liikkumis- ym. energiaa runsaasti tarvitsevien (esimerkiksi kulkuvälineiden) energiankulutus lisääntyy eikä esimerkiksi uusien yhä kalliimpien autojen ym. tuotanto ole laskemaan päin. Ongelmista isoimpia asiassa lienee vanhenevan kaluston uusiokäyttö ja/tai muuntaminen uusenergiaksi. Onhan jo henkilöauton runsaiden kulumisosien jatkohyödynnys pulmallista. Elämme reaalitodellisuudessa, jossa on vaikea nähdä juurikaan kulutuksen vähentämiskeinoja. Selviämiskynnyksemme luonnonvarjelussa on siis yhä haasteellisempaa.
Jouko Pesonen
Lehtimäki, Alajärvi