Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubb on aloittanut työnsä 1. maaliskuuta. Stubb on tehnyt jo muutaman matkan. Norjaan, Ukrainaan, Saksaan ja viimeisen Amerikan Yhdysvaltoihin.
Ukrainan matkan hän teki yhdessä eduskunnan puhemies Jussi Halla-ahon kanssa. Sanoma tuli presidentti Stubbin suusta selväksi. Suomi ei aio antaa suomalaisia sotilaita Ukrainan rintamalle.
Kuuden vuoden aikana Stubb ehtii tehdä vielä monta reissua. Presidentti Niinistökin on haluttua seuraa EU:n asiantuntijana. Kenellä nyt onkaan parempaa tietoa ja kokemusta Venäjästä kuin hänellä. Juuri nämä tiedot ovat EU:lle tärkeitä. Uskoa kannattaa, että presidentti Niinistön kuvat iltalehtien kansissa eivät Stubbin omia tunteita häiritse.
Olli Rehn on pysynyt myös aktiivisesti kuulokuvien päässä. Hän jakoi neuvoja lakkokiista-asioissa ja avasi tiukkana peliä asioiden ratkaisemiseksi. Samoin Suomen Pankin pääjohtajana hän on ottanut kantaa talousasioihin. Siintävätkö hänelläkin ajatukset jo kuuden vuoden päähän?
Vaikka hallituksen talousleikkaukset ovat olleet kovin jyrkkiä, pääministeri Petteri Orpo on paikkansa pitänyt. Kyllä SDP on kaikkensa tehnyt pääministeri Orpon pudottamiseksi, Antti Lindtmanin ja Tytti Tuppuraisen peliä johtaessa. Laidat ovat kolisseet kovaakin, mutta maaleja ei ole tullut.
Mika Aaltola on myös ollut hyvin aktiivinen julkisuudessa koko perheen voimalla. Ulkopoliittinen instituutti on häntä kiinnostanut, mutta nyt hän on kokoomuksen ehdokas EU-vaaleissa. Eteenpäin on ihmisen mieli. Mikäs siinä, kuuteen osaa Aaltolakin laskea.
Rapakon takana Amerikan Yhdysvalloissa neljään laskussa on niin omituisia piirteitä, että siinä riittää enemmänkin fundeeraamista. Vähiin ovat ehdokkaat menneet niin suuressa demokratiassa. Paljon riittäisi siitäkin puhumista. Mutta omasta maastamme presidentiksi halajavia löytyy nyt jo monta. Eiköhän presidentti Stubbilla ole kuusi vuotta aikaa näyttää, mihin sitten aikoinaan päädytään.
Sen voi sanoa, että huipulla tuulee ja sinne riittää menijöitä.
Katriina Risku-Vartiainen
Vantaa