On taas se aika vuodesta, kun lapset päättävät lukuvuotensa ja kirmaavat kesälaitumille.
Riemusta kiljuen he laskevat päiviä, kunnes koittaa kesäloman ensimmäinen aamu. Pitkä ihana kesäloma. Samaan aikaan me vanhemmat tuskailemme, kuinka saamme järjestettyä lapsille tekemistä koko loman ajaksi. Murehdimme siitä, kuinka alakouluikäiset lapsemme pärjäävät kotona? Minkä ikäisen uskaltaa jättää yksin ja minkä pituiseksi ajaksi? Kuinka ruokailut järjestyvät ja muistavatko he ylipäätään syödä?
Harva meistä aikuisista kun pystyy nauttimaan yhtä pitkistä kesälomista, joita koululaitos suo kasvateilleen.
Pelko siitä, että jälkikasvu pelaa kaiket päivät kotona, tuntuu painavan melko monen mieltä. Ei suinkaan jalkapalloa pihassa kavereiden kanssa, vaan sisällä erilaisia konsoli- ja tietokonepelejä. Itsehän lapsena telmimme kaikki kesät pihalla. Silloin ei ollut tietokonepelejä. Rosvo ja poliisi, kymmenen tikkua laudalla, polttopallo ja niin edelleen kuuluivat pihapiirien suosikeihin.
Tänä keväänä olen ollut pitämässä leirikouluja Kuortaneen Urheiluopistolla. Voi sitä riemua, kun alakouluikäiset pääsevät pelaamaan jalkapalloa suurella jättipallolla, harrastamaan geokätköilyä lähimaastossa, pelaamaan me Afrikan tähteä muunnettuna pihaleikiksi. Kuinka hyvältä maistuukaan makkara itse sytytetyn nuotion ääressä? Ja ennen kaikkea se, että noiden kahden päivän aikana jonka leirikoululaiset usein viettävät Kuortaneella, en ole kertaakaan kuullut nuorten haikailevan peliensä perään.
Yhteiskuntamme on muuttunut siitä kun itse olin nuori, mutta lapset ovat lapsia edelleen. Yhdessä tekeminen voittaa aina virtuaalipelit. Itse sytytetty nuotio mikroaaltounin. Ulkoilma sisäilman.
Olen miettinyt tämän kevään aikana monesti, että olenko itse tarpeeksi aktiivinen. En tarkoita omia liikuntamääriäni viikossa tai tehtyjen kotitöiden määrää. Tarkoitan mielikuvitusta, jolla luoda virikkeitä, joista lapset voivat kehitellä mainioita leikkejä. Esimerkkinä mainitsemani Afrikan tähti, peli jota olen pelannut lapsesta saakka lautapelinä. Minulle ei ole tullut mieleenkään kehittää tuosta mainiosta perinnepelistä versiota, jossa joukkueittain liikutaan ulkokentällä kaupungista toiseen etsien tähteä, jossa rosvot jahtaavat ja hevosenkenkä saattaa siivittää voittoon.
Jos me aikuiset käytämme vapaa-aikaamme siihen, että esittelemme ja kehittelemme pelejä ja leikkejä niin uskon, että sekä meidän huolehtivien vanhempien ja lastemme kesä on huippukesä.
Hyvää kesää!
Kati Kiuru
hyvinvointivalmentaja