”Onx sun äiti ja isi eronnu?”
”On.”
”Niin munki.”
Lapset kävivät keskustelua leikkien lomassa kauniina aurinkoisena päivänä. Hienommalta nimeltään keskustelu olisi vertaistukea toisen samassa elämäntilanteessa olevan kanssa. Vertaistukea tarvitsevat myös vanhempansa.
Mitenkäs muunlainen tuki, jos rahat ovat vähissä eikä sukulais- tai ystäväverkostoista löydy apuja? Jos periaatteessa kaikki elämänhallinnassa on kunnossa, mutta voimavarat alkavat olla todella vähissä? Entä kun omaa päänuppia pitäisi välillä selvittää rauhassa, saati saada aikaa asiointiin. Vanhempi varmasti haluaa tarjota omille rakkailleen muutakin kuin päivästä toiseen äärirajoilla kamppailevan zombien.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 äiti ja lapsia –perheitä oli 10,2 prosenttia sekä isä ja lapsia –perheitä 2,1 prosenttia kaikista perheistä. Erityinen köyhyysriski vaanii juuri yhden vanhemman perheitä. Myös perheiden suurempi lapsiluku nostaa köyhyysriskiä. Mitä kaupungilla on tarjota neuvolaan astelevalle vanhemmalle, joka sanoo olevansa nyt vain tosi väsynyt? Löytyykö tarpeeksi resursseja lapsiperheiden kotipalveluun? Yhtälailla haastaisin myös oman ”tonttini”, seurakunnan. Lapsiperheistä tulee kyselyitä, joihin emme - ainakaan Nurmon alueella - välttämättä pysty aina vastaamaan vapaaehtoisavulla, vaikka meillä asiointiapu toimiikin hyvin myös lapsiperheissä.
Entä muut tahot, saako apua? Huhuu! Ovatko tuet esillä niin, että ne voi löytää netistä etsimällä? Olisi hieno asia jos vaikka laittamalla hakusanaksi ”apua lapsiperheelle Seinäjoki” löytyisi kaikki mitä tarjolla on. Nyt sieltä avautui ensimmäiseltä sivulta seitsemäntenä otsikkona kymmenen Seinäjoen parasta ravintolaa.
Kati Latikka
diakoniatyöntekijä, Nurmon kappeliseurakunta