Hätä on melkoinen. Keittiön katon nurkassa, ovelta katsoen vasemmalla, on lähes neliömetrin suuruinen alue mustaa ja vihreänsinistä töhnää.
Ei epäilystäkään, etteikö kattoon ole pesiytynyt pahanlaatuinen homekasvusto.
Saattaa melkein nähdä, miten vikkelät itiöt liikkuvat katonrajassa. Oksettaa ja ahdistaa.
Miksi tytär ei ole huomannut tätä, kun on vuokrannut asunnon vanhasta berliiniläisestä talosta? Pitikö äidin tulla Vaasasta saakka toteamaan home?
Otetaan nopeasti yhteyttä asunnon omistajaan, berliiniläiseen tapaan koko kerrostalon omistajaan. "Keittiössä on valtava homekasvusto", julistan suomalainen kauhu äänessä.
Omistaja lupaa lähettää paikalle ammatti-ihmisen selvittämään tilannetta.
Muutaman päivän kuluttua saapuu mukava, puolalainen rakennusmies, joka vakuuttaa tuntevansa tällaiset ongelmat ja panee heti toimeksi. Ei tarvita itiömittareita tai muita härpäkkeitä.
Mies ottaa tikkaat, nousee korkealle katonrajaan ja rapsuttaa teräsharjalla homekerrosta. Kohta pilkut ovat poissa ja rakennusmies näyttää työhönsä tyytyväiseltä.
Hänellä on mukanaan valkoista maalia, jonka hän vetäisee nurkkaan ja ystävällisesti samalla koko keittiön kattoon.
Operaatio kestää parisen tuntia. Mies hymyilee onnellisena osoittaen kattoon: "Ei enää hometta, olkaa hyvä."
Hän kerää tavaransa ja lähtee.
Suomalainen on tyrmistynyt. Eikö tähän tarvittu virkamiehiä ja home- ja kosteusmittareita, talon asukkaiden haastattelua, kenties evakuointia, terveystarkastuksia ja kustannusten erittelyä?
Neljäkymmentä vuotta Berliinissä asunut käly näyttää hyväksyvän tilanteen oitis.
Minä valistan saksalaistunutta sukulaista homeen vaaroista. Hän myöntää kohteliaasti ja hiljaa ihmetelleensä vuosikausia Suomi-kotimaan homehysteriaa.
Emme yhtään väheksy ihmisten oireita. Ne ovat varmasti tosia. Keskustelu kääntyykin rakentamisen kulttuuriin.
Lopultakaan emme tiedä, miksi saksalainen home on asunnossa vähemmän vaarallista kuin suomalainen home.
Arvoitus jää ratkaisematta.
Sellaisen havainnon tosin teemme, että berliiniläisissä asunnoissa on talvella aika kylmä. Ikkunoista vetää, villasukat ovat tarpeen. Luonnollinen tuuletus on aina päällä. Ihmiset ovat tottuneet siihen.
Puhe kääntyy homeesta toiseen ihmetyksen aiheeseen. Sukulainen on hämmästellyt jo vuosikymmeniä, mitä eroa on suomalaisten kerrostalojen putkissa verrattuna saksalaisten talojen putkiin.
Suomalainen tuttavaperhe toisensa jälkeen ilmoittaa uuden osoitteen, koska on paossa putkiremonttia. Asuntonäyttelyssä keskeinen kysymys kuuluu, onko taloon tehty putkiremontti. Kuuliaisesti perheet sallivat vessojen ja keittiöiden suurremontit. Tällainen olisi tavatonta Saksassa.
Käly ei ole kuullut koskaan, siis koskaan, että berliiniläinen kerrostalo huputettaisiin kokonaan putkiremontin takia ja asukkaat ajettaisiin kuukaisiksi evakkoon.
Ajatus on aivan mahdoton. Saksalainen tuskin suostuisi kuuna päivänä sellaiseen kollektiiviseen päätökseen kotoa lähdöstä.
Tämäkin jää ihmettelyksi. Tosin yksi syy keksitään kaikkeen: tuo pahuksen pitkä talvi.
pirjo.rautio@pohjalainen.fi