Mitä tarkoittaa sänkyköyhyys? Britanniassa moni lapsiperhe tietää sen konkreettisesti ja kokemuksesta: hyväntekeväisyysjärjestö Barnado'sin viime syksynä julkaiseman raportin mukaan sadattuhannet lapset olivat edeltäneiden 12 kuukauden aikana joutuneet jakamaan sängyn esimerkiksi sisaruksensa kanssa tai nukkumaan lattialla, koska omaan sänkyyn ei ole varaa. Kyselyyn vastanneet kertoivat lapsia nukkuvan myös homeisissa tai kosteissa sängyissä, koska raha ei riitä kodin lämmittämiseen.
Maailman kuudenneksi suurimman talouden Britannian lapsiköyhyys ulottuu kuitenkin paljon sänkyä laajemmalle. Maaliskuussa julkaistut luvut lapsiköyhyydestä osoittavat, että yli neljä miljoonaa lasta eli noin kolmannes maan lapsista elää pienituloisissa perheissä. Maan nykyisen hallituksen mukaan määrä on kasvanut 700 000:lla vuodesta 2010.
Tilastoista käy ilmi myös, että juuri lasten ruokapankkien käyttö on kasvanut kaikista eniten ja että lapset asuvat ruokapankkia käyttävissä kotitalouksissa työikäisiä ja eläkeläisiä useammin.
Kansalaisjärjestöjen julkistamat kasvuluvut ovat niin ikään karuja. Ruoka-apua antava hyväntekeväisyysjärjestö Trussell Trust on kertonut jakaneensa huhtikuun 2023 ja maaliskuun 2024 välisenä aikana ennätykselliset yli 3,1 miljoonaa hätäruoka-apupakettia, mikä on lähes kaksinkertainen määrä viiden vuoden takaiseen verrattuna. Samassa ajassa verkoston ruokapankkeja käytti 655 000 ensikertalaista.
Eikä avustuspankeista haeta vain ruokaa. Energian hinnan nousun vuoksi esimerkiksi kirjastot ja monet kolmannen sektorin toimijat ovat alkaneet tarjota talvella lämpöpankkeja eli lämmitettyjä ajanviettopaikkoja ihmisille, joilla ei ole varaa lämmittää kotiaan. Nyt Britanniassa laajenee niin kutsuttujen monipankkien verkosto, joka tarjoaa esimerkiksi lahjoituksena saatuja huonekaluja, vaatteita, kodintekstiilejä, hygieniatuotteita ja vauvatarvikkeita.
Elinkustannus- ja asuntokriisi
Tilastoista katsottuna pienituloisissa perheissä asuvien lasten osuus ei ole kasvanut yhtä paljon kuin esimerkiksi järjestöjen luvut antavat ymmärtää. Köyhyyttä ja pienituloisuutta pitkään tutkinut sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Donald Hirsch kertoo STT:n puhelinhaastattelussa, että aiemmin käytetyt mittarit eivät enää toimi samalla tavalla kuin aiemmin. Todenmukaisempi kuva syntyy hänen mukaansa esimerkiksi ruokaturvattomuutta ja muuta puutetta tarkkailevista mittareista.
Virallisista tilastoista selviää, että noin neljäsosa koululaisista on oikeutettu ilmaiseen ateriaan koulussa, ja ajatushautomo Food Foundationin ruokaturvattomuutta seuraavan mittarin mukaan noin neljäsosa vähintään kolmen lapsen perheistä koki kesäkuussa ruokaturvattomuutta. Sama mittari kertoo, että väestön köyhimpään viidennekseen kuuluvien lapsiperheiden täytyisi käyttää 70 prosenttia käytettävissä olevista tuloistaan ruokaan, jotta he voisivat syödä hallituksen terveyssuositusten mukaisesti.
Köyhä ei aina ole työtön
Syitä tilanteeseen Hirsch sanoo olevan monia, ja osa niistä juontaa juurensa kauas. Yksi tekijä on se, että muutamia vuosikymmeniä sitten yhden vanhemman perheet yleistyivät merkittävästi, ja kun 1980-luvulla monet työväenluokkaiset menettivät työnsä, erityisesti yhden vanhemman perheet olivat vaikeassa asemassa.
Päivähoito on Britanniassa kallista ja saatavuus paikoin huonoa. Jos vanhempi tai vanhemmat olisivatkin töissä, osa-aikaiset tai kausiluontoiset työt ja nollatuntisopimukset eivät välttämättä tuo riittävästi rahaa edes perustarpeisiin. Action for Children -järjestön mukaan noin 300 000 lapsiperhettä elää köyhyydessä siitä huolimatta, että perheeseen kuuluva vanhempi tai vanhemmat tekevät töitä kokopäiväisesti, moni heistä terveydenhoidossa ja sosiaalihuollossa.
Elinkustannuskriisi on nostanut välttämättömyystarvikkeiden hintoja. Hirsch huomauttaa, että inflaatio osuu suhteettoman kovaa vähävaraisiin, sillä heidän kulutuksensa keskittyy tuotteisiin, joiden hinnat ovat nousseet eniten. Jos ruoan ja energian hinnat nousevat esimerkiksi 30 prosenttia ja hinnat yleisesti 20 prosenttia, rahansa pääasiassa ruokaan ja energian käyttävän perheen kulut nousevat yleistä hintatasoa enemmän.
Asumisen hinta kurittaa niin ikään lapsiperheitä. Britanniassa on kroonisen asuntopulan aiheuttama suoranainen asuntokriisi, joka on nostanut vuokria merkittävästi.
Historiallinen säästökuuri
Pieniä tuloja täydennetään sosiaalituella, mutta niitäkin on jäädytetty ja niihin on tuotu monenlaisia rajoituksia.
Konservatiivien heinäkuussa päättynyt valtakausi alkoi vuonna 2010, jolloin silloiset pääministeri David Cameron ja valtiovarainministeri George Osborne alkoivat saksia julkisia menoja rankalla kädellä. Valtion varojen käyttöä seuraava Office for Budget Responsibility on kuvaillut säästökuuria suurimmaksi leikkausohjelmaksi missään kehittyneessä taloudessa sitten toisen maailmansodan.
Konservatiivihallitus ilmoitti vuonna 2015 rajoittavansa pienituloisille lapsiperheille tarkoitettua lasten määrään perustuvaa tukea siten, että sitä maksetaan vain kahdesta lapsesta ja kolmannesta lapsesta eteenpäin tukea saa vain tietyissä poikkeustapauksissa. Muutos koskee huhtikuussa 2017 tai sen jälkeen syntyneitä lapsia, joten jatkuvasti uusia perheitä päätyy sen piiriin.
Hirsch huomauttaa rajoituksen vaikuttavan koko perheeseen.
– Monet ovat vastustaneet rajoitusta, mielestäni oikeutetusti, sanomalla, että on julmaa rankaista lapsia. Ei vain kolmatta lasta, vaan perheen kaikkia lapsia.
Esimerkiksi Barnado's-järjestö on kutsunut rajoitusta sisarusrangaistukseksi ja sisarusveroksi.
Starmer erotti kapinoijat
Liberaalidemokraatit ja vihreät kampanjoivat ennen heinäkuun vaaleja tuen lapsimäärärajoituksen poistamisen puolesta, vaalit voittanut työväenpuolue labour ei. Kun heinäkuussa seitsemän labourin edustajaa tuki alahuoneen äänestyksessä esitystä rajoituksen poistamisesta eli äänesti oman puolueensa linjan vastaisesti, pääministeri ja puolueen puheenjohtaja Keir Starmer erotti heidät puolueen parlamenttiryhmästä.
Hirsch toteaa, että Starmerilta voi sanoa olleen poliittisesti viisasta tukahduttaa kapinointi. Näin pääministeri osoitti, ettei häntä saa taivutettua eri puolilta tuleviin vaatimuksiin.
Starmerin hallitus on muun muassa luvannut ilmaiset aamiaiskerhot alakouluihin ja perustanut lapsiperheköyhyyden poistamiseen keskittyvän työryhmän. Työryhmän perustamisesta kertovassa tiedotteessa pääministeri vakuuttaa, ettei kiveäkään jätetä kääntämättä, mutta kahden lapsen tukirajoitusta hän ei mainitse.
Ensimmäisellä pääministerin kyselytunnillaan heinäkuussa Starmer ylisti edellistä labour-hallitusta miljoonien lasten nostamisesta köyhyydestä. Työväenpuolueen edellisellä valtakaudella lapsiköyhyys saatiinkin kääntymään laskuun – esimerkiksi juuri pienituloisille suunnatun tuen ansiosta.
Hirsch korostaa, että moninainen ongelma vaatii moninaisia ratkaisuja, eli korjattavaa on sekä etuuksissa että työ- ja asuntomarkkinoissa ja pääsyssä päivähoitoon. Labour on jo ilmoittanut muun muassa aikovansa parantaa vuokralla asuvien ja työntekijöiden oikeuksia vakauttaakseen ihmisten toimeentuloa, mikä ei ainakaan suoraan maksa valtiolle mitään.
Reiluutta kasvun jakoon
Lapsiköyhyys ei ole halpaa. Vaikka todellisia kustannuksia on mahdoton arvioida, erään Hirschin tekemän laskelman mukaan kyse on yhteiskunnalle kymmenistä miljardeista punnista muun muassa työttömyyden ja terveydenhoitokulujen vuoksi.
– Mutta tietenkin tähän myös liittyy inhimillisen tragedian hinta. Kuka haluaisi nähdä lapsen jäävän ilman ateriaa, Hirsch kysyy.
Lastenlääkäreiden järjestö RCPCH kertoo köyhyyden vaikuttavan kielteisesti niin kehitykseen, terveyteen kuin koulutukseen. Köyhyys liittyy muun muassa fyysisiin ja psyykkisiin sairauksiin ja pahoinvointiin, syrjäytymiseen, koulutuksessa jälkeen jäämiseen sekä työllistymisvaikeuksiin.
Hirsch katsoo, että kasvua painottavan Starmerin hallituksen on nyt kyettävä toimimaan päinvastoin kun 1980- ja 1990-luvulla.
– Silloin oli paljon kasvua, mutta siitä hyötyivät eniten ne, joilla asiat olivat jo hyvin, ja muut jäivät entisestään jälkeen. Nyt kasvun hedelmien on mentävä ongelmien korjaamiseen.