Ilmajokista Terttu Saloa voi epäröimättä kutsua supernaiseksi. Vaikka vuosia on takana jo 85, Salo työskentelee edelleen sosiaali- ja terveysalalla henkilökohtaisena avustajana.
Nainen valmistui kuntohoitajaksi vuonna 1975. Sairaseläkkeelle Salo joutui 59-vuotiaana, mutta ei ole malttanut kokonaan jättää rakastamaansa työtä. Tällä hetkellä hän hoitaa joka kolmas viikonloppu sänkypotilasta tämän kotonaan. Työpäivä on kahdeksan tunnin mittainen.
– Rahan takia en tätä tee. On ihanaa, että voin olla avuksi ja olen tarpeellinen. Päivän päätteeksi saan aina kiitokset, Salo selvittää.
Apuvälineet mahdollistavat kotihoidon
Asiakkaan kodissa työskentelevä hoitaja auttaa potilasta jokapäiväisissä asioissa kuten ruokailuissa, vessareissuilla ja asennon vaihdoissa.
Salo pärjää häntä reippaasti kookkaamman potilaan nostamisesta apuvälineiden ansiosta. Niiden avulla hän pystyy siirtämään potilaan sängystä esimerkiksi pyörätuoliin ja wc-istuimelle.
– Vammautuneen ei tarvitse hyväksyä tilannettaan, mutta hoitajan kanssa on tehtävä yhteistyötä. Oman tahdon ja apuvälineiden ansiosta moni pystyy elämään kotona.
Useimmat Salon ikäiset tarvitsevat itse apua. Miten rautarouva jaksaa työssään?
– Pidän kunnostani huolta. Lenkkeilen, jumppaan ja käyn hieronnoissa. Töitä olisi tarjolla paljon enemmän, mutta vuoroja vain niin paljon, kun jaksan tehdä. Työsopimus on voimassa toistaiseksi.
Rakas kutsumusammatti
Salo on kutsumisammatissaan. Hänellä on monivammainen sisar, josta sisarusparvi huolehti yhdessä. Lapset oppivat huomioimaan toisen tarpeet jo pieninä.
Salolle oli nuoresta asti selvää, että hän haluaa hoitoalalle. Hän valmistui uskollissävytteisestä oppilaitoksessa, jossa nuoret polvistuivat alttarille luvatessaan täyttää työn vaatimukset parhaansa mukaan.
– Tämä saattaa nykyään kuulostaa oudolta, mutta kertoo siitä, että hoitotyössä pitää olla sydän mukana. Se asia ei ole muuttunut vuosikymmenten aikana.
Salon mukaan hoitajan pitää osata asettua potilaana asemaan.
– Joskus mietin sitä liikaakin ja itku tulee. Olen onnellisessa asemassa, että saan vielä tälläkin iällä olla auttaja enkä autettava.
