Uusi joukko on astellut tällä viikolla Petteri Orpon johtamana säätytalolle neuvottelemaan tulevasta hallitusohjelmasta. SDP ei ole mukana neuvotteluissa, sillä kokoomus teki arvojensa näköisen valinnan ja lähti muodostamaan perussuomalaisten, kristillisdemokraattien ja RKP:n kanssa oikeistokonservatiivista hallitusta tavoitteenaan mittavat leikkaukset. Tämän Orpon valitseman pohjan politiikka ja arvot eivät ole sovitettavissa SDP:n linjauksiin.
Eduskuntavaaleissa puhuttiin paljon taloudesta. Tuo keskustelu keskittyi erityisesti synkkiin ennusteisiin tulevasta. Vähemmälle huomiolle jäi se, mitä Marinin hallituskaudella taloudessa lopulta tapahtui. Koronan jälkeen toipuminen lähti tapahtumaan nopeasti, minkä ansiosta työllisyys nousi ennätystasolle – yli ennusteiden. Ilman, että verotusta kiristettiin, verotulot kasvoivat vain viime vuonna kuudella miljardilla eurolla hyvän talouskehityksen ansiosta - myös se huomattavasti yli ennusteiden.
Tuo kuusi miljardia sattuu olemaan sama summa, jonka edestä kokoomus tällä hetkellä vaatii sopeutustoimia tehtäväksi tulevaa hallitusta muodostaessaan. Tästä suurimman osan kokoomus haluaa toteuttaa suorilla menoleikkauksilla. Noin suuret leikkaukset tulevat johtamaan käytännössä varmasti heikennyksiin koulutuksessa, sosiaali- ja terveydenhuollossa ja sosiaaliturvassa. SDP asetti kynnyskysymykseksi hallitustunnusteluissa, ettei näistä palveluista tule leikata.
Miksi vastustamme näitä leikkauksia? Ensinnäkin siksi, että tätä kaavaa on kokeiltu 90-luvun ja 2010-luvun kriiseissä useita kertoja. Tuloksena oli säästöjä siellä, enemmän kasvaneita menoja täällä.
Esimerkiksi kun koulujen opetusryhmät kasvavat, oikeutta päivähoitoon rajoitetaan ja samaan aikaan heikennetään pienituloisten toimeentuloa sosiaaliturvaleikkauksilla, kasvaa kuormitus pienituloisissa lapsiperheissä kohtuuttomasti. Joissakin perheissä tämä johtaa pahoinvointiin, jolla on todella ikäviä seurauksia. Inhimillisten tragedioiden rinnalla lopputuloksena ovat kasvavat julkiset menot, kun opettajien määrän vähentyessä kasvaa lastensuojelua ja muuta sosiaalityötä tekevien tarve. Samankaltaisia esimerkkejä löytyy myös vanhustenhoidosta, terveyspalveluista kuin kulttuuripalveluidenkin leikkaamisesta. Siksi viestimme Petteri Orpolle ja Riikka Purralle Säätytalolla on, että samoja virheitä ei pidä toistaa nyt.
Osaaminen ja ihmiset ovat Suomen suurin pääoma. Ei riitä, ettemme heikennä koulutustamme. Palataksemme koulutuksen kärkimaaksi meidän on tehtävä saman mittaluokan harppaus koulutusjärjestelmässämme, kuin Suomessa tapahtui 1960- ja 1970-luvuilla. Ydinasia on nuorten ja oppilaitosten henkilökunnan hyvinvointi. Pahoinvoivat nuoret eivät kouluttaudu eivätkä työllisty.
Historiasta voidaan oppia myös muuten, kuin jättämällä virheet uusimatta. Suomi on pieni maa ja rakennettu sotien jälkeen yhteistyöllä. Elintasomme nousu on koko historiamme ajan perustunut osaamiseen ja yhä uusien teknologioiden hyödyntämiseen.
Yhteistyö, osaaminen ja kasvu. Ne ovat kolme terveistäni Säätytalolle. Näitä Suomen historian esimerkkejä meidän kannattaa hyödyntää, kun kaavailemme Suomen ja Euroopan jälleenrakennusta pandemian, Venäjän hyökkäyssodan ja energiakriisin jälkeen.
Matias Mäkynen (sd.)
kansanedustaja
Vaasa