Jo nyt joutuu välillä kummastelemaan, mitä ihmettä suomalaiskouluissa oikein lapsille opetetaan. Itselle jo peruskoulussa tai viimeistään lukiossa tutuksi tulleet asiat tuntuvat olevan nykynuorille täydellisen vieraita.
Yleissivistystä ajetaan alas sellaista tahtia, että keski-ikäistä hirvittää. Ja jatkoa seuraa.
Suomalaislukioilla on vielä viikko aikaa miettiä, haluavatko ne lähteä mukaan kokeiluun, jossa reaaliaineet uskontoa ja terveystietoa lukuun ottamatta olisivat vapaaehtoisia. Ei siis kurssin kurssia historiaa, ei psykologiaa, ei yhteiskuntaoppia, ellei lukiolainen niin halua.
Kokeiluun valitaan 50 lukiota eri puolilta maata. Valittujen nimet selviävät toukokuussa, ja itse kokeilu alkaa pika-aikataululla jo kesälomien jälkeen syksyllä.
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) haluaa nuorille ”mahdollisuuden rakentaa polkuja jatko-opintoihin jo lukiossa” (www.minedu.fi). Hän siis haluaa lukiosta valmennuskurssin yliopistojen pääsykokeisiin.
Ymmärsinkö oikein?
Toisaalta ministeri korostaa yleissivistävyyttä lukion keskeisimpänä tehtävänä. Juuri tästä on lukiossa kysymys, mutta vaikea on ymmärtää, miten reaaliaineeton lukio palvelisi tätä tavoitetta.
Ehkä meillä on ministerin kanssa vain eri käsitys siitä, mitä yleissivistys tarkoittaa.
Ministerin suunnitelmat vapaavalintaisesta lukiosta suosivat suuria lukioita. Pienten lukioiden ainetarjotin sen sijaan supistuisi väistämättä. Näin tapahtuisi jo ihan käytännön syistäkin.
On nimittäin pelkkää utopiaa, että esimerkiksi filosofia kiinnostaisi niin suurta oppilasjoukkoa, että kurssi maan kaikissa lukioissa saataisiin perustettua. Psykologian opinnot saattaisivat näivettyä samalla tapaa.
Ajatus etä- tai verkko-opinnoista yksittäisten oppiaineiden ja kurssien pelastajana on kuollut jo syntyessään. On vaikea kuvitella, että esimerkiksi vahvasti vuorovaikutukseen ja opettajan intensiiviseen läsnäoloon perustuvia filosofian opintoja suoritettaisiin skype-yhteyden välityksellä yhdessä toisen pienen naapurilukion kanssa.
Reaaliaineiden opettajat vastustavat suunnitelmia. Kielteisen kannan tuntijaon uudistamiseen ovat ottaneet muun muassa historian ja yhteiskuntaopin opettajat. Ei ihme, sillä viime kädessähän kyse on heidän työpaikoistaan.
Filosofiaa ja psykologiaa opettava Arno Kotro ennakoi blogissaan valinnaismallin johtavan toteutuessaan jopa kokonaisten oppiaineiden kuihtumiseen. Esimerkiksi tällaisesta oppiaineesta hän nosti nimenomaan filosofian. (www.uusisuomi.fi)
Lukiolaisten liitossa kokeiluun suhtaudutaan myönteisesti, vaikka yksittäisissä oppilaitoksissa näkemykset ovat olleet täysin vastakkaisia. Esimerkiksi Järvenpään lukiossa oppilaat vastustivat kokeilua äänin 254–53 (www.uusisuomi.fi).
En tiedä, ketä yleissivistyksen alasajo viime kädessä palvelee. Kuka hyötyy siitä, ettei aikuisuuteen kasvanut nuori tiedä, miten yhteiskunta toimii, miten Suomesta tuli Suomi tai miksi minun silmäni ovat ruskeat, vaikka veljellä ne ovat vihreät?
Lukioiden opetussuunnitelmien on elettävä ajassa, mutta en usko, että tämä aika erityisesti kaipaisi koulua, joka ei tarjoa nuorelle eväitä tasapainoiseen maailmankuvaan.
MARJA TYYNISMAA
marja.tyynismaa@i-mediat.fi