Hirvittää se, nuo hallituksen himot. Hallitusohjelman julkistamisen jälkeen ilmestyi taustalta kauhunkasvoja, työministeri tukijoukkoina EK:n ja yrittäjien toimitusjohtajat.
Iiro Viinanen Esko Ahon hallituksen alkumetreillä uhkasi laittaa ammattiyhdistykset polvilleen. Se ei onnistunut, taisi polvistua koko hallitus. Nyt ihannetta tavoittelevat toiset kasvot, himokas katse suunnattuna työttömiin ja vähävaraisiin, lapsia kaihtamatta.
Ilolla on huomioitava kirkon edustajien voimakas näkemys ja tuki lähimmäisten hädässä. Lienee yllätys hallituksen ylevälle johdolle ja seteliselkärankaisille. Nyt yhden piispan veli pyrkii soluttamaan Raamatun käsitystä tapahtumien tueksi. Lienee vaikea tehtävä?
Oletan, ettei monikaan tästä joukosta tunne ja tiedä mitä on lapsiperheen köyhyys ja niukkuus todellisena elämänä. Mitä se vaatii perheen vanhemmilta, mitä se aiheuttaa perheen lapsille ja nuorille. Miten siinä tulevaisuutta rakennat? On epäinhimillistä tarjota pelastustienä toimeentulotukea. Se ei ole pelastus, se on lievä apu ja helposti kohtalon niitti.
Olin 1990-luvun laman aikana kaupungin virassa toimeentulotukitoimistossa. Onneksi oli kunnallista toimintaa ja kykenimme toimimaan jouheasti tilanteen ja tarpeen mukaan. Ja oli sosiaalijohtaja, jolla oli näkemystä hädästä. Sopivasti tuohon soppaan tuli sitten opintotukiohjelmapäivitys, joka kaatoi tilapäisesti opintojen rahoittamisen opiskelupaikkakunnan kunnan syliin. Tosin takaisinperinnällä.
Koteja kaatui, pankit ulosmittasivat kiinteistöjä ja varakkaat lihoivat halvoilla huutokauppaostoilla. Kärsineitä ja arpeutuneita perheitä jäi etsimään uutta tulevaisuutta. Jotkut ovat vieläkin katkeroituneita.
Nyt toiminnot ovat valtion sylissä, lähes kasvottomina ja hallituksen toimenpiteet vaikuttavat tykistökeskityksille.
Koronan aikana olimme kaikki valmiita tukemaan tuotantoa, jopa kevein perustein.
Sipilän hallituksen aikana oli kiky-sopimus. Joustoa sekin. Nyt valtiovalta hyökkää röyhkeästi ”pistooli” perstaskussa kohtuuttomin vaatimuksin, vaatimuksin, jotka kohdistuvat heihin, joilla on vähiten tai joiden on alistuttava ”orjatöihin”. Voisiko sovinnollisuutta vielä löytyä? Tapaa toimia, jossa ei alisteta ja uhata, vaan haetaan yhteistä hyvää ja kansamme yhtenäisyyttä.
Juhani Rytkönen
Seinäjoki