Yhdessä laulamisesta saa henkistä ja ruumiillista mielihyvää, sanovat Vaasan oopperakuoron laulajat.
Toinen heistä, Saiju Viljamaa, muistaa hyvin ensihetkensä oopperakuorossa, jonne oli päässyt koelaulujen kautta.
Ensimmäiset harjoitukset pidettiin Vaasan kaupungintalon kamarimusiikkisalissa. Siellä eri äänet tulvivat Viljamaan edessä, takana ja sivuilla.
– Tunne oli mahtava. Olin musiikin keskellä, ja kaikki ne äänet olivat ympärilläni. Se oli valloittava kokemus ja sai jäämään kuoroon.
Muiden kanssa laulaminen on nautinnollista ja rentouttavaa. Sen huomaa monista asioista.
Kun Viljamaa menee illalla kuoroharjoituksiin, se ei tunnu koskaan vastentahtoiselta.
– Laulaminen antaa voimaa ja rentouttaa, koska hyvää ääntä ei saa, jos on hirveän jäykkänä tai vartalo on kiinni.
Nyt Viljamaa on ollut oopperakuorossa puolitoista vuotta. Vaasan ooppera toimii kaupunginteatterin yhteydessä. Kuoro harjoittelee parhaillaan tammikuussa ensi-iltansa saavaan oopperaan Candideen. Viljamaa kannustaa varsinkin miehiä kysymään kuoron koelauluista.
Iloa jopa hirttämisestä. Kuorossa juuri tunteiden jakaminen yhdessä on ”se juttu”. Sen huomaa varsinkin surullisissa teoksissa.
– Laulamme joskus hirveän synkeistä asioista, jos teos kertoo esimerkiksi hirttäjäisistä, lapsen ryöstämisestä tai ajoista, jolloin lapsia on viety pois Suomesta sodan jaloista.
Mutta kuorolaiset tekevät sen yhdessä.
– Vaikka asiat ovat hirveän surullisia, kun laulaa yhdessä, päällimmäisenä on ilo ja riemu siitä.
Suomalaisten kannattaisi Viljamaan mielestä muutenkin laulaa enemmän yhdessä.
– Se on musiikkiterapiaa parhaimmillaan. Jos joku on stressaantunut, laulamisesta ei ainakaan ole haittaa.
Viljamaa työskentelee sairaanhoitajana ja hyödyntää musiikkia työssään, jossa tekee aivosähkökäyriä.
– Siinä pitää pysyä mahdollisimman rentona ja rauhallisena tutkimuksen ajan, joten käytän rentoutuskeinona hiljaa taustalla soivaa rentoutusmusiikkia.
Ihmiset aristelevat laulamista. Tuulia Herttua tapasi lapsena istua rappukäytävässä ja laulaa. Laulaminen oli yhtä helppoa kuin hengittäminen.
Siitä huolimatta ihmisillä ei ole nykyään mahdollisuuksia laulaa yhdessä, jos he eivät harrasta laulua.
– Kun on pikkujouluja, ihmiset ovat hirveän arkoja laulamaan siellä yhdessä. Monet ajattelevat, että pitäisi olla kauhean hyvä laulamaan, mutta ei tarvitse, laulaminenhan on kivaa!
Vaikka Herttua on laulanut oopperan kuorossa vuodesta 1998 lähtien, hän muistaa vieläkin sen jännittävät koelaulut.
– Pelotti, että mitä jos pääsen, tai mitä jos en pääsekään, kumpikin vaihtoehto oli yhtä pelottava.
Nyt hän pahoittelee kliseetä, mutta ei vaihtaisi hetkeäkään pois. Väsynyt olo harjoituksiin mennessä vaihtuu aina mielihyvään. Kun hän on laulanut tuntikausia ja nähnyt tuttuja ihmisiä, olo on melkein kuin terapian jälkeen.
– Laulaminen on niin herkkää ja intiimiä, että siinä joutuu avaamaan itsensä. Täytyy luottaa muihin ja olla turvallinen olo.
Vaikka kuorossa seura on hyvää, laulamisesta saa samantapaista nautintoa kuin urheilusta.
– Jotkut sanovat, että harrastelijat eivät saa flow’ta, mutta kyllä sen saa. Se tuntuu kuin olisi kelluvassa vedessä tai lentäisi ilmassa, se on jotain enemmän kuin tavallista elämää.
Tiina Juujärvi