Yhdysvaltain demokraattien puoluekokous on tehnyt historiaa valitsemalla presidenttiehdokkaakseen ensimmäistä kertaa naisen, entisen ulkoministerin Hillary Clinton. Tie Valkoiseen taloon ei ole silti naispresidentille valmiiksi aurattu.
Clintonin esivaalien kilpakumppani Bernie Sanders on jo tehnyt osuutensa Clintonin voiton varmistamiseksi. Sanders oli puoluekokouksessa ensimmäisenä antamassa tukensa Clintonille. Sandersin esiintyminen oli tärkeä demokraattien yhtenäisyyden rakentamisessa.
Marraskuisessa presidentinvaalissa on äänestäjien valittavana räväkkä muutosvaihtoehto Donald Trump tai poliittiseen eliittiin ja maan nykyisen linjan jatkajaksi lupautunut Hillary Clinton.
Yhdysvaltain presidentti ei ole pelkkä kuva kaapinpäällä, vaan todellinen vaikuttaja ja suurvallan johtaja. Retoriikka ja poikkeuksellinen persoona, joka villitsee kansan syvät rivit, voi olla uhka kansakunnan vakaudelle.
Clinton sivalsi linjapuheessaan Trumpin heikkoa kohtaa toteamalla, että miehelle, joka suuttuu sosiaalisen median tviiteistä, ei voi antaa ydinaseita.
Siinä missä Trumpin suurimpia keksintöjä ovat muurin rakentaminen Meksikon rajalle ja Yhdysvaltain vetäytyminen liittolaistensa yhteydestä ja yhteistyöstä, Clintonin lupaukset liikkuvat alhaammalla amerikkalaisten arjessa.
Niille, jotka odottivat entiseltä ulkoministeriltä paalutusta Yhdysvaltain kansainvälisestä politiikasta, Clintonin puhe saattoi jäädä ohueksi. Oleellisin viesti oli, että mikään ei radikaalisti muutu. Lojaalisuus Nato-maihin ei horju, taistelu terrorismia vastaan jatkuu.
Clinton keskittyi sisäpoliittisiin ongelmiin ja tarjosi niihin ratkaisua. Se voi osoittautua vaalikampanjan jatkuessa viisaaksi vedoksi.
Lupaus taistella ihmisoikeuksien puolesta on tärkeä kaikille vähemmistöille ja syrjäytyneille. Clinton sanoi kiinnittävänsä myös huomiota minimipalkkaan, tasavertaiseen terveydenhuoltoon, sosiaaliturvaan sekä naisten oikeuksiin ja palkkaan.
Olisi vahingollista, jos suurvallan presidentinvaalitaistossa vakavat asiat muuntuisivat yksipuolisiksi, populistisiksi teemoiksi. Trump olisi silloin vahvoilla ja byrokraattisena ja asiallisena pidetty Clinton heikoilla. Suomen ja Euroopan vakaus ja kehitys eivät kaipaa Yhdysvalloista veneenkeikuttajaa.
Muu maailma tietää jo nyt, miten amerikkalaisten olisi viisasta äänestää. Suurvallan presidenttiä tarvitaan pitkäjänteiseen ja johdonmukaiseen työhön maailmanrauhan puolesta kumppaneita ja liittolaisia kuunnellen. Tässä Clinton on Trumpia taitavampi.
Repivässä jenkkityylisessä vaalitaistelussa ei toistaiseksi ole nähty vastapuolen korrektia kohtelua. Ehkä Clintonin pitäisi antaa trumpilaisille piikittelyn sijaan hiukan ymmärrystä. Se veisi aseet kiihkeimmiltä vastustajilta.