Helppous on kivaa! Helppous on tavoiteltavaa! Helppous on nykyaikaa! Itsensä rasittaminen on vanhanaikaista. Vain tyhmät rasittavat itseään, kun nykyään ei ole pakko! Rasituksesta johtuva hikoaminen on joidenkin hiestä vieraantuneiden mielestä jopa vaarallista tai merkki sairaudesta. Nyt puhutaan nimenomaan terveestä, rasituksesta johtuvasta hikoilusta. Ihminen on luonnostaan mukavuudenhaluinen, rumasti sanottuna veltto ja laiska. Enkä ole itsekään mikään poikkeus. Kuinka helppoa onkaan jäädä netin ääreen tarjolla olevan ”hömpän” ääreen. Koskaan ei ole kuitenkaan kaduttanut, että tuli lähdettyä päivittäiselle lenkille ulos kävelemään, hölkkäämään tai hiihtämään. Jo pelkkä ulkoilma virkistää, kun vaan saa vääntäydyttyä sinne.
Ilmari Ylä-Autio palasi kirjoituksessaan (IP 4.11.) tärkeään keskusteluun lasten liikunnan ja muun harrastustoiminnan tärkeyteen ja vaikutuksiin. Esimerkiksi tuoreiden kouluterveyskyselyiden ja varushenkilöiden kuntokartoitusten perusteella aiheesta keskustelu on aiheellisempaa kuin koskaan.
Teot lähtevät keskustelusta. Useiden tutkimusten mukaan liikkumattomuus on tulevaisuuden aikapommi. Siitä viitteenä voidaan pitää Tilastokeskuksen tänä syksynä julkaisemaa uutista elinajanodotteen lyhentymisestä, ensimmäistä kertaa 50 vuoteen. Syyt löytyvät liikunnan ja unen puutteesta ja ravinnon epäterveellisyydestä. Vaikea ei ole myöskään löytää tutkimuksia, joissa on löydetty älylaitteiden vaikuttavan negatiivisesti ihmisten terveyden rapautumiseen. Niiden käytön rajoittamisella, esimerkiksi asettamalla ikäraja, tuskin olisi negatiivisia vaikutuksia kenenkään kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Vaikka hikoaminen ei ainakaan vielä ole trendikästä, eikä sen kehuminen kerää peukutuksia, kehun sitä silti. Kehun sitä siksi, että kestävyysliikunnalla on todettu niin kiistattomasti olevan myönteisiä vaikutuksia mm. sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn, tuki- ja liikuntaelimistön toimintakykyyn, rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan, mielialaan ja unen laatuun sekä syöpien ehkäisyyn.
Ylä-Autio nosti esiin erityisesti fyysisen kunnon tärkeyden. Se onkin kaiken terveyden, myös mielenterveyden yksi perusta. Mm. lääketieteellisessä aikakauslehti Duodecimissä puhutaan aiheellisesti ”liikunnan ihmepilleristä”. Sen pillerin hinta ei tarvitse välttämättä olla korkea, eikä negatiivisia sivuvaikutuksia ole, kun annostelu on kohdallaan.
Ehdotin jo aiemminkin (IP 6.10.) kuntien panostamista lasten ja nuorten liikuntaan palkkaamalla urheiluseuroihin ohjaajiksi nykyisiä ja entisiä aktiiviurheilijoita, koska esikuvien merkitys on suuri. Tavoitteiden ei silti aina tarvitse olla kaikkien kohdalla kilpaurheilussa, vaan liikunnan löytämisessä pysyväksi harrastukseksi. Myös vanhempien osallisuutta ja perhekeskeisyyttä tulisi samalla lisätä lasten liikunnassa. Lasten houkuttelu ja mukaan ottaminen liikuntaan on halvinta ja hauskinta sairauksien ennaltaehkäisyä.
Juice Leskisen runoilu ”ei elämästä selviä hengissä” pitää kyllä paikkansa, mutta liikunta mahdollistaa elämän laadun paranemisen ja pitenemisen. Haiskoon välillä vaikka hiki!
Martti Saarikoski
Seinäjoki