Tällä hetkellä keskustelu käy kuumana hiilenmustien mustikoiden ympärillä.
Yksityiset ahkerat kerääjät voivat nyt ansaita hyviä rahoja. Mediassa kerrotaan sen olevan verotonta tuloa ja viitataan verohallinnon ohjeisiin.
On aika erikoista, ettei verohallinnon selonteossa sanota selvästi, milloin kerääminen katsotaan verolliseksi. Tästä on nimittäin verohallinnon linjaus olemassa.
Marjoista saatu raha on verollista, kun kyseessä on ns. tilaus. Jos kerääjä sopii jonkun kanssa, että hän kerää tälle sangollisen marjoja, muuttuu marjojen tulo verolliseksi. Myös siihen liittyvät kulut ovat verovähennyskelpoisia.
Kaikki kuitenkin olettavat sopiessaan vaikkapa naapurin kanssa, että kaikki keruusta saatavat marjatulot ovat verovapaita.
Valveutuneen kerääjän kannattaa pitää kuluistaan kirjaa, mikäli joku haluaisi tehdä kiusaa ja ilmoittaisi kerääjän ansioista. Työttömän ei kannata liikaa innostua, vaan pysyä sohvan uumenissa.
Ei ole todellista veronalaisuutta kaikissa tilanteissa. Marjojen vastaanottopisteitä ei ole kuten ennen. Marjafirmat ovat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen ja saavuttaneet isoja voittoja.
Ihmiskauppa- ja lahjusepäilyt ovat olleet esillä jo vuosikausia. On käsittämätöntä, että tuotetaan turistikerääjiä toiselta puolelta maapalloa, jolloin mustikat ovat hiilenmustia.
On lapsellista jankuttaa mantraa, että marjat mätänevät metsiin. Kaikkiko pitäisi kerätä? Eikö metsäkanalinnuille ja muille metsän eläimille saisi jättää marjoja?
Vasemmistomedia vinkuu, ettei marjoja saisi jättää metsään mätänemään – miksi he eivät vaadi, että puita ei saa jättää metsään mätänemään, vaan ne pitää kerätä?
Marjojen keräämisestä voitaisiin luoda houkutteleva aktiviteetti nuorille, työttömille ja eläkeläisille. Valtio voisi subventoida kerääjille lisäeuron jokaisesta marjakilosta. Siihen riittäisi kenties jo muutama miljoona euroa.
Aktivoinnilla olisi laajoja hyötyjä: Osa nuorista oppisi tekemään työtä ja arvostamaan työstä saatua palkkaa. Työttömät ja eläkeläiset saisivat verotonta lisätuloa ja fyysinen kunto paranisi.
Suomi otti käytännössä velkaelvytykseen suostumalla ulkomailta velkaa noin 6,6 miljardia, jotta saisi lahjoittaa lähes viisi miljardia Italian ja Espanjan hyväksi. Suomi sitoutui takaamaan tässä paketissa muiden velkoja 6,4 miljardilla.
Velkaelvytyskikka oli seurausta siitä, kun Italiassa oli noussut innostusta lähteä Euvostoliitosta. Tällä hetkellä Suomella on ulkomaan velkaa jo 164 miljardia.
Tuomo Kangas
Kaskinen