Istuin viime torstaina teatterin penkissä. Kylmät väreet hiipivät käsivarsilta niskaa pitkin selkään. Kyynel silmäkulmassa katsoin ja kuuntelin, kun Édith Piaf – loistava Sonja Halla-aho – ei kadu lavalla mitään.
Olin taiteen äärellä – siellä, missä sydän kuulee, ennen kuin mieli ymmärtää.
Tunne, kun jokin sisuksissa liikahtaa. Jokin järkkyy ja rauhoittuu. Ajatus, että hetkinen: tältäkin maailma voi näyttää. Taide on innostusta uutta ja tuntematonta kohtaan. Se on ravistelua, ymmärrystä ja peili – kysymys ja joskus myös vastaus.
Taide ja kulttuuri nähdään helposti vain yhden linssin läpi. Linssin nimi on hyöty. Taiteen arvoa mitataan taloudellisilla vaikutuksilla, hyvinvointivaikutuksilla tai oppimistuloksilla.
Toki taide on hyvinvoinnin väline mitä suurimmassa määrin, ja sen roolia ja keinoja tulisi kaikessa hyvinvointiin liittyvässä työssä edelleen lisätä. Oli se sitten vaikkapa sairaalaympäristössä, mielenterveystyössä, harrastustoiminnassa tai senioreiden parissa tapahtuvassa toiminnassa.
Mutta se ei ole koko totuus. Eikä riitä.
Kiikareiden toinen linssi kuuluu taiteen itseisarvolle. Eli taide on arvokasta itsessään, riippumatta sen hyödyistä, tarkoituksesta tai käytännöllisyydestä. Taide ei ole väline jonkin muun saavuttamiseen, vaan sen arvo syntyy sen olemassaolosta, kokemuksesta ja merkityksellisyydestä.
Taide ei tarvitse oikeutusta hyötynäkökulmasta, koska se on osa ihmisyyttä.
Meillä on kaupungissa käynnistynyt kulttuurisyksy: näyttelyitä, konsertteja, esityksiä, tapahtumia, keikkoja... Jokaiselle löytyy varmasti jotain.
Heitä siis odotukset, ennakkoluulot ja pelot pois! Unohdetaan puhe korkeakulttuurista ja kynnyksistä.
Ei taidetta tarvitse ymmärtää. Ei tarvitse tietää etukäteen, kuka joku solisti on ja mitä hän on saavuttanut. Ei tarvitse pukeutua iltapukuun voidakseen astua sisään teatteriin.
Mene sinne konserttiin, näyttelyyn ja esitykseen itsesi vuoksi. Anna itsellesi vapaus kokea. Mahdollisuus kylmiin väreisiin. Uuden ja oudon ihmettelyyn. Hyvään oloon.
Uskalla astua taiteen äärelle. Koska juuri siellä – taiteen äärellä – ihminen kohtaa itsensä. Ja joskus, juuri siinä hetkessä, maailma muuttuu. Sinä muutut.
Kirjoittaja on Vaasan kulttuuri- ja kirjastotoimen johtaja