Sitten, kun olette isoja, on niin paljon töitä tarjolla, että voitte valita, minne menette. Kaikki 1980-luvun koululaiset ovat kuulleet tämän, mikä ei ole vieläkään toteutunut. Onko meitä huijattu?
Jos yksin suomalaisia hallituspoliitikkoja kuuntelee, luulisi, että Suomessa vallitsee juuri nyt valtava pula työvoimasta.
Paras siis pakottaa töihin, joissa palkka on pienempi kuin ansiosidonnainen työttömyysturva, paras asettaa työmatkaan kuluvan matkan maksimiksi päivässä kolme tuntia ja pakottaa koulutetut vastaanottamaan alaansa vastaamatonta työtä.
Vähemmästäkin kuulee, kenen vikana työttömyyttä pidetään. Oma vika, mitäs läksit.
Tässä puhutaan sujuvasti ristiin, työtön puhuu aidasta, hallitus aidanseipäästä. Se sanoo, etteivät työpaikat kohtaa työntekijää ja kyse on kohtaanto ongelmasta. Kyllä siinä kieltämättä suuri kohtaanto-ongelma onkin, jos yhtä avointa työpaikkaa kohden tulee kymmeniä, jopa satoja hakemuksia ja vain yhdelle on töitä tarjolla.
Lisäksi Suomessa työpaikat saadaan suhteilla, se on fakta. (Sitran tutkimus maaliskuussa.)
Mutta ei pidä olla sinisilmäinen. On niitäkin, joille tarjottu työ ei tahdo kelvata. Kouluttamaton on tukalassa tilanteessa: ennen sai hyvän elämän kansankoulupohjalta, mutta nyt pelkällä elämänkoululla on paljon vaikeampi työllistyä mieluisasti.
Kohtaanto-ongelmalla hallitus tarkoittanee aloja, jonne on vaikeinta löytää työntekijöitä. Ne ovat joko aloja, joissa on tiukasti suojattu ammattinimike, ansiotulot riippuvat provisioista, tuloja ei voi ennustaa tai sitten työ on pienipalkkaista, mahdollisesti osa-aikaista tai keikkatyötä.
Ammattinimikkeellä suojatuille aloille, kuten lähihoitajiksi tai sairaanhoitajiksi, ratkaisu on kouluun meno. Muuten onkin vaikeampaa. Keikka-, provikka- tai osa-aikatyö sopii joillekin, mutta tahtomattaan noihin töihin joutuvien kohdalle huonosti, ellei perustulolle saada tehtyä jotain. Se on kannatettavaa.
Pienipalkkaisten töiden osalta Saksa on esimerkki, jossa on toimittu, kuten Suomessa nyt.
Siellä leikattiin työttömyysetuja ja pakotettiin ottamaan mitä tahansa töitä vastaan. Maan tilanne parani, mutta on seitsemän miljoonaa ihmistä, jotka haluaisivat tehdä enemmän töitä ja miljoona, joiden palkka ei riitä elämiseen. Ketkä hommia siellä paiskivat? Nuoret? Maahanmuuttajat?
Pääministeri Juha Sipilä arvioi suomalaisten olleen ylimielisyyden tilassa ennen luisua apatian tilaan. (HS 21.4.) Nyt pitäisi niellä ylpeytensä, tai sitten pätkät, keikat ja provikkahommat hoitavat, no, maahanmuuttajat ja nuoret.
Mieluummin niitä kuin kokonaan ilmaiseksi töihin. Suunniteltu työnäyte-palvelu työttömille on kestämätön. Työtön tulisi hetkeksi töihin, eikä palkasta puhuta mitään. Työnantaja näkisi, onko tuosta mihinkään ja sitten voisi palkata.
En usko ilmaisuuden voimaan, en työllistämisessä enkä missään muuallakaan. Ainoa, mitä se kasvattaa, on vastaanottajan halua saada lisää ilmaiseksi, muttei maksamaan siitä penniäkään.
Ilmaisella työvoimalla keinotellaan jo nyt, käytetään ilmaiset harjoittelut ja kokeilut, muttei sitten enempää.
Koeajan pidentäminen on parempi vaihtoehto. Sitä pidennetään neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen.
Puolta vuotta tuskin kukaan jaksaa esittää mitään. On sellaistakin työelämässä nähty, että kintaat putoavat käsistä heti, kun koeaika on kärsitty.
SATU TAKALA