Herää Suomen kansa. Vai onko jo liian myöhäistä?
Kysymys Suomi-nimisen kansan, kielen ja kulttuurin tilasta on ajankohtainen nyt jos koskaan sitten itsenäistymisemme vuoden 1917 jälkeen. Onko väitteeni uskottava, että pian 110-vuotias suomiheimo on vaipumassa takaisin historian hämärään? Enteet on ja uhkakuvat on isot.
2000-luvulle saavuttaessa silloinen presidentti toi suoraan ilmi suunnan, mihin Pohjolan sivistysmaa Suomi on menossa - globalismiin.
Presidentti Halonen taisi osua poliittisen filosofiansa kanssa oikeaan, kun hän totesi, että maailma, maapallo "kutistuu" ja eri kansakunnat kulkevat kulttuurisesti yhtenäistymistä kohti. Siihenhän sana glonal 'maapallo' viittaa.
Onko Suomi-heimon tyydyttävä nykymenoon, jossa ainakin lännessä englannin kielen valta on vienyt maat. Itä on tässä kuvassa oma lukunsa ja jatkanee osaltaan kiinteyttävää kulkuaan yhteiseen suuntaan omine kulttuureineen.
Miten lilliputti Suomi, sen erikoinen kieli ja kansa voisi jatkossa jotenkin säilyä, kun maahanmuutto ja voimakas "lännettyminen" muutoinkin ohjaavat kulttuuriamme? Uuskielisiä, monikulttuurisia yhteisöjä on jo vallannut maatamme tai ainakin muuttanut meitä.
Idea siitä, että "yhtä on maailma", on ideaali, jossa yksilöinä Suomi-kansa jo nyt haukkoo henkeään. Sen tunnusmerkkejä ovat maahanmuutto ilmiönä, tänne tuhansittain vuodessa virtaavat uuskieliset.
Suomi kielenä on sekoittunut, muuntunut ja uusasukkaat omaksuvat yhä kehnommin aiemman Suomen kulttuuria, eivätkä varsinkaan suomen kieltä. Suomi ei ole enää ihanne, jossa sen perustajaisät, suomiheimo, toteuttivat mieleisekseen ja itsevaltaiseksi oman identiteettinsä.
EU-huuma muutti sitä jo aiemmin, samoin maamme iso ihanne, amerikkalaismallinen elo Hollywoodin hengessä. Suomi kuolee.