Johanna Jurkka
Värikkäät joogamatot täplittävät vanhan, kauan sitten koulukäytöstä poistetun kyläkoulun juhlasalin puulattiaa. Mattojen viereen on pinottu vilttejä, tyynyjä, bolstereita ja joogatiiliä.
Hiljaisuus on lähes täydellinen.
Vähitellen saliin alkaa valua joogeja. Hiljaa, äänettömästi hipsutellen, niin, etteivät ne, jotka lepäävät jo matoillaan silmät ummistettuina, häiriinny.
Tapojeni mukaan hiippailen paikalle minuutilleen, mutta viimeisenä.