Aki Ruotsala esitti mielipidekirjoituksessaan (I-P 23.9.), että jo kerran kuopattu ajatus niin sanotuista työkanavayhtiöistä tulisi herättää henkiin. Työkanavayhtiöt olisivat käytännössä kuntien omistamia henkilöstövuokrausyhtiöitä.
Valtio kokeili työkanavayhtiötä muutamia vuosia sitten, mutta se lakkautettiin olemattomien työllisyystulosten ja miljoonien eurojen tappioiden takia. Samat ongelmat tulisivat väistämättä vastaan myös kuntapuolelle ehdotetuissa työkanavayhtiöissä.
Tavoite on oikea. Heikommassa työmarkkina-asemassa olevien työllistymiseen tarvitaan parempia ratkaisuja. Keino on kuitenkin väärä.
Julkisen työnvälityksen tehtävä ei ole perustaa uusia markkinatoimijoita, vaan luoda edellytyksiä sille, että ihmiset työllistyvät avoimille työmarkkinoille.
Suomessa toimii jo laaja joukko henkilöstöalan yrityksiä, työvalmennusten palveluntuottajia, koulutuksen järjestäjiä, kuntoutuspalveluja ja muita työllistymistä tukevia toimijoita.
Jos työnantajien rekrytointikynnys on korkea tai tukijärjestelmät ovat liian monimutkaisia, ratkaisun pitää kohdistua näiden esteiden purkamiseen.
Uusi kunnan perustama osakeyhtiö ei poista työllistymisen pullonkauloja, vaan lisää uuden hallinnollisen himmelin jo valmiiksi pirstaleiseen palvelukenttään.
Viime vuosien tutkimus- ja arviointitieto tukee sitä, että yksityisesti tuotetut työllisyyspalvelut voivat olla julkista omaa tuotantoa edullisempia ja vaikuttavampia, kun tuloksia seurataan ja hankinnat tehdään oikein.
Jos kunnilla on julkista rahaa omien henkilöstövuokrausyhtiöiden perustamiseen, sama rahoitus olisi järkevämpää suunnata yksityisten palveluntuottajien palveluihin.
Henkilöstöala Hela ja Palvelualojen työnantajat Palta esittävät, että omien yhtiöiden perustamisen sijaan julkista rahaa käytettäisiin uusien palvelumallien luomiseen, jotka auttavat aidosti nuoria, pitkäaikaistyöttömiä ja muita heikommassa työmarkkina-asemassa olevia työllistymään ja pysymään työssä.
Tuen ei pitäisi päättyä työsuhteen alkamiseen, vaan sitä tarvitaan usein myös työllistymisen jälkeen työntekijän ja työnantajan tukena. Tässä tarvitaan työnantajien arjen tuntemusta ja erityisosaamista, joita yksityisillä palveluntuottajilla jo on.
Kuntien omistamat työkanavayhtiöt hämärtäisivät julkisen työnvälityksen roolia.
Työvoimaviranomaisen tehtävänä on ohjata, neuvoa ja järjestää palveluja puolueettomasti, ei ryhtyä markkinatoimijaksi kilpailemaan samoilla markkinoilla toimivien yritysten kanssa.
Julkisesti omistetulla yhtiöllä olisi väistämättä erilaiset toimintaedellytykset omistajan, rahoituksen ja viranomaisjärjestelmän läheisyyden vuoksi.
Jos viranomainen olisi yhtä aikaa palvelujen tilaaja, rahoittaja, ohjaaja ja markkinatoimija, asetelma herättäisi perusteltuja kysymyksiä kilpailuneutraliteetista, verovarojen käytöstä ja työnhakijoiden tasapuolisesta ohjautumisesta eri palveluntuottajien piiriin.
Ennen kaikkea on kysyttävä, ratkaiseeko uusi julkisomisteinen henkilöstövuokrausyhtiö työllistymisen todellisia esteitä.
Monien pitkäaikaistyöttömien haasteet liittyvät osaamiseen, työkykyyn, terveyteen tai elämänhallintaan. Niihin vastataan vahvistamalla vaikuttavia sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja koulutuspalveluja sekä kehittämällä uusia palveluinnovaatioita yksityisten palveluntuottajien kanssa.
yöllisyys vaatii tekoja, mutta ei uusia kuntien työkanavia.