Valehtelisin, jos väittäisin, etten viime viikonlopun jälkeen ole ollut täydessä urheiluhuumassa.
Lapuan Virkiän naispesäpallojoukkueen upea kausi päättyi toissa viikonloppuna hopeaan, joka ei ollut häpeä. Etelä-Pohjanmaa ei silti jäänyt ilman Suomen mestareita, sillä Vimpelin Veto kirkasti viiden vuoden hopeaputkensa lopultakin kullaksi. Yhtä monta vuotta Virkiä on saanut paistatella kultaisessa hohteessa. Vaikka hopea voi harmittaa Lapualla, se, yhtälailla kuin Vedon voitto Sotkamosta, tekivät hyvää lajille. Viisi vuotta mestaruudet on annettu samaan osoitteeseen ja se on lajia seuranneesta alkanut tuntua jo puuduttavan tutulta. Yhtälailla häviäminen muistuttaa siitä, minkä eteen taistellaan. Miltä se voittaminen oikeasti tuntuu ja miten kovaa sen eteen pitää joka vuosi taistella? Tappion jälkeen voitto tuntuu aina makeammalta ja sitä kohti varmasti Lapuallakin katseet jo pian käännettään.
Vimpeli sen sijaan sai lopulta sen, mistä on haaveiltu. Vuoden 2010 voitto tuli niin puun takaa ja nopeasti, ettei sitä oikein ehditty tajuta tai edes arvostaa. Nyt kun sitä on hammasta purren tavoiteltu koko kylän voimin ja nielty vuosikausia pettymyksen kyyneliä hopea kaulassa, osataan siitä ottaa taas ihan kaikki irti.
Toinen viikonlopun upea urheiluhetki oli Seinäjoen jalkapallokerhon Suomen Cupin voitto. Peli pelattiin viimeisille hetkille ja vasta kahdeksannen kierroksen rangaistuspotkusta ratkaisun pystyi tekemään Mehmet Hetemaj. Se oli seuran ensimmäinen Suomen Cupin voitto ja nyt SJK on nyt voittanut kaiken, mitä Suomen palloliitto voi sille tarjota. Varsinainen Veikkausliigan voitto ja Suomen mestaruus on lipunut vähän kauas seinäjokelaisjoukkueelta, mutta tämä voitto antaa alkukauden vaikeuksissa tarponeelle joukkueelle varmasti positiivista energiaa ja muistutuksen siitä, että joukkue on liigan kärkitasoa edelleen. Ja kärkisijoistahan joukkue edelleen myös taistelee.
Kuten Suomen mestaruudet, kuten ei Suomi cupin voittokaan ole sellaisia, joita uusittaisiin joka vuosi tuosta vaan. Se vaatii kovaa työtä, paljon intohimoa, raakasti tahtoa ja fanien tuen.
Kannattajat ovat asia, jonka haluan tuoda jälleen kerran esille. Olin lauantaina Saarikentällä, enkä ole koskaan kokenut yhdessäkään urheilutapahtumassa sellaista energiaa. Se voima ja energia välittyi myös kentälle. Tuntui yli neljätuhathenkisen yleisön tahdonvoima olisi ollut yhtenä pelaajana kentällä. Kaikista niistä hopeista ei lannistuttu, eikä joukkueelle käännetty selkään. Se sai kannattajat sisuuntumaan ja tukemaan joukkuettaan entistäkin enemmän. Yhdessä se tehdään ja niinhän se tehtiinkin.
Toivottavasti tämä muistetaan Seinäjoella jokaisen lajin parissa. On ollut hienoa nähdä kannatuskulttuurin kehittymistä niin pesäpallokentillä kuin jalkapallonkin parissa. Toivottavasti tämä intohimo saadaan siirrettyä myös muille lajeille. Ja muistetaan, että häviämisen ei pidä lannistaa, vaan sen pitää kasvattaa menestyksen nälkää entistäkin enemmän.
Laura Syväoja
päätoimittaja