Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen uhrien hautajaisista tuli sunnuntaina kuluneeksi 46 vuotta. Vuosipäivä sattui samalle päivälle, jolloin Lapua 1976 -elokuvaan kuvattiin hautajaiskohtaus. Kuvaukset Lapuan tuomiokirkolla alkoivatkin hiljaisella hetkellä. Oli syytä muistaa, miksi elokuvaa tehtiin.
Kuvauspäivästä oli puhuttu etukäteen paljon, sillä sitä varten elokuvan tekijät tarvitsivat satoja avustajia. Paikalle tuli noin 500 hautajaisvierasta, mikä jäi hieman tekijöiden kovimmista odotuksista.
Määrä oli kuitenkin sellainen, että se yhdessä kuvausrekvisiitan ja työryhmän kanssa loi Lapuan keskustaan erityisen tunnelman. Siihen sekoittui hartautta ja elokuvanteon vilskettä.
Monet vanhemman pään avustajat muistelivat tapahtuma-aikaa. Osalle se toi tunteet pintaan vielä nytkin. Jotkut vertaisivat Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen käsittelyä sota-ajan tapahtumista vaikenemiseen.
Ikkunat helisivät Koliinissa, viestit eivät kulkeneet
Nurmosta paikalle tulleet lapualaislähtöiset Leena Alho ja Leena Kähkönen muistavat tapahtumat hyvin. Alho menetti räjähdyksessä serkkunsa. Alho asui räjähdyksen aikaan Vaasassa. Kähkönen taas oli töissä Seinäjoen keskussairaalassa, jonne hän meni yövuoroon sisätautiosastolle.
– Ikkunat helisivät Koliinissa, hän muistelee räjähdyshetkeä.
Alho sanoo, että Lapualla on kahta mieltä siitä, pitääkö tapahtumista ollenkaan tehdä elokuvaa. Hän itse kuitenkin päätti lähteä mukaan. Molemmilla Leenoilla oli ainakin yksi varma tieto käyttäytymissäännöistä kuvauksissa: kameraan ei saa katsoa.
Eeva Brandtell oli räjähdyksen aikaan Seinäjoella Eskoossa työharjoittelussa. Hänen äitinsä Aune Vainion työpaikalla vanhainkodissa räjähdys näkyi ikkunoista. Vainio oli sunnuntaina mukana kuvauksissa.
Brandtnell muistaa päivästä muun muassa sen, että viestiyhteydet olivat tuolloin kaatuneet.
– Kuortaneelta lähti äidin sukulainen Lapualle katsomaan, miten äidille oli käynyt.
Kuvauksiin Töysästä saakka
Kuvaukset olivat houkutelleet paikalle ihmisiä myös muualta kuin Lapualta. Johanna ja seitsemänvuotias Elli Mansikkamäki olivat lähteneet kuvauksiin Töysästä saakka.
– On mielenkiintoista nähdä, miten elokuvaa tehdään, Johanna Mansikkamäki sanoi.
Hän oli hankkinut 1970-luvulle sopivat vaatteet etukäteen osin kirpputorilta. Vain osa löytyi omasta takaa.
Kuvauksissa ajankuva otettiin tarkasti huomioon. Kaikkien vaatetus tarkastettiin ja esimerkiksi liian moderneissa tennareissa paikalla saapuneet vietiin joukkokohtauksen takariviin.
Naisten piti peittää hiuksensa, miehillä ei saanut olla nykyaikaisia kampauksia. Myös nykyaikaiset silmälasit ja kellot piti kuvauksen ajaksi panna piiloon.
Järeämpääkin tavaraa kuvauksissa tarvittiin. Ylihärmäläinen Ari Kujanpää oli tuonut paikalle armeijan huutokaupasta ostamansa maastokuorma-auto Sisu A-45:n.
– Minulla on ollut tämä 20 vuotta. Ainakaan sinä aikana se ei ole päässyt elokuviin, Kujanpää sanoi.
Lapua-elokuvassa autoa oli kuitenkin käytetty jo ennen sunnuntaita. Se oli mukana, kun kuvattiin räjähdyspaikan siivoamista.
Kaustisella asuva evijärveläislähtöinen Matti Mustajärvi oli löydetty Kekkosen rooliin.
– Elokuvan lavastaja oli minut bongannut, että näköä on, Mustajärvi sanoo.
Hän on viime vuodet harrastanut näyttelemistä. Hän sanoo aloittaneensa huipulta. Kautisen musiikkijuhlilta. Kaustisen Kavalkadilla oli 4 000 katsojaa.
Mustajärvi sanoo näytelleensä herrasmiehen rooleja, muun muassa pappia Tankki täyteen -näytelmässä.
Sunnuntaina Lapualla hän herätti huomiota varsinkin käydessään Jari Mäen paikalle tuoman Cadillacin luona. Cadillac on aito, Kekkosta, Koivistoa ja Ahtisaarta palvellut auto. Sen kyydissä on ollut päämiehiä Mihail Gorbatšovista ja George H.W. Bushista kuninkaallisiin.
