Yhä useammin hautajaisiin kutsutaan vain pieni joukko eikä siunauksen ajankohtaa edes ilmoiteta etukäteen. Pidän tämän käytännön yleistymistä valitettavana yhteisön kannalta.
Jokainen ihminen on vaikuttanut suuren joukon elämään: siihen kuuluu naapureita, kyläläisiä, ystäviä, satunnaisia tuttuja, työkavereita, saman harrastuksen jakaneita, ikätovereita jne. Lähimmätkään eivät aina tiedä, ketkä ovat kuuluneet tuohon joukkoon. On tärkeää antaa mahdollisuus tulla saattamaan omaan elämänpiiriin kuulunutta ihmistä. Sen evääminen aiheuttaa surua ja pettymystä.
Hautajaiset ovat osa yhteisön kulttuuria, jolla saatetaan lähimmäinen kunnioittaen hautaan. Jos emme saa edes mahdollisuutta osallistua hautajaisiin, sillä on väistämättä vaikutus paitsi omaan elämään, koko yhteisöön ja sen ilmapiiriin.
Suru on luonnollinen osa elämää. On huomattavasti parempi surra yhdessä ja ilmaista myös kaipausta ja ikävää, kun yksi joukosta on poissa. Hautajaiset ovat elämän kunnioittamista ja kuoleman tosiasian jakamista yhdessä.
Seurakunnan jäsenen hautajaisiin kuuluu yleensä sekä hautaan siunaaminen että muistotilaisuus.
Hautaan siunaaminen voi hyvin olla kaikille avoin, joka tarjoaa mahdollisuuden saattaa itselleen merkityksellistä ihmistä. Se on aina myös yhteisön, seurakuntalaisten ja suvun yhteinen tilaisuus. Väkimäärästä ei tule mitään lisäkustannuksia omaisille. Ajan ja paikan voi ilmoittaa kuolinilmoituksessa. Osallistuja voi vain olla huomaamattomana läsnä, tai laskea arkulle kukan tai kimpun tai osallistua vaikkapa naapurien yhteiseen adressiin. Välirikkojen luomat jännitteetkään eivät ole este sille, että kirkon penkkiin saa tulla muistamaan vaikkapa ex-anoppia tai exän sisarusta.
Muistotilaisuus toteutetaan omaisten toivomusten mukaan. Vaikka hautaan siunaaminen olisi avoin tilaisuus, on aivan luontevaa järjestää muistotilaisuus mahdollisine tarjoiluineen pienemmälle, erikseen sinne kutsutulle joukolle.
Jos suoranaista taloudellista tai muuta estettä ei ole, on hyvä pohtia mahdollisuutta avata myös muistotilaisuus kaikille siunauksessa läsnä olleille.
Sukulaisten kesken lähes poikkeuksetta todetaan, että olisi hyvä tavata muutenkin kuin hautajaisissa. Vapaamuotoinen keskustelu ja kohtaaminen muistotilaisuudessa on monelle merkittävä hetki, joka liittää toisten joukkoon. On usein hyvin avartavaa kuulla myös ystävien tai naapurien kokemuksia läheisestään.
Muistotilaisuuksissa on myös hauskoja hetkiä, naurua ja kaikkia elämän sävyjä. Hyvin suunniteltuna se ei ole synkkä pakko, vaan myönteinen mahdollisuus yhteyteen ja iloon toisten kanssa. Musiikilla on tässä kaikessa usein tärkeä rooli, samoin vapaamuotoisilla muisteluilla.
Me kaikki vaikutamme valinnoillamme koko yhteisön elämään. Voisimmeko luoda enemmän kohtaamisen ja yhdessäolon mahdollisuuksia, ettemme eristäydy toisistamme digitaaliseen erillisyyteen ja yksinäisyyteen?
Antti Yli-Opas
kirkkoherra
Laihia