Toukokuussa sauvolaiselle tielle ilmestyi yön pimeydessä iso sorakasa. Jos siihen olisi törmännyt autolla, olisivat seuraukset olleet vakavat. Paikalle sattuneet nuoret soittivat hätäkeskukseen 11 kertaa. Ensimmäisen hätäpuhelun vastaanottaneelle hätäkeskuspäivystäjälle ei syntynyt kuvaa riittävän vaarallisesta tilanteesta, eikä siihen reagoitu riittävän nopeasti.
Voisiko hätätilanteessa soittaa videopuhelun hätäkeskukseen?
Esimerkiksi Sauvon sorakasan kaltaisessa tilanteessa videokuvayhteys hätäkeskukseen olisi voinut olla hyödyllinen, pohtii Hätäkeskuslaitoksen ylijohtaja Taito Vainio.
Uuden hallitusohjelman mukaan videopuhelun mahdollisuutta aiotaan arvioida. Hätäkeskuslaitoksessa ollaan avoimia ajatukselle. Aivan heti hätävideopuhelut eivät ole Suomessa mahdollisia.
– Suhtaudumme selvitystyöhön positiivisesti ja olemme valmiita olemaan siinä mukana, Vainio tiivistää.
Tiettävästi missään päin Eurooppaa ei vielä ole käytössä järjestelmää, jossa hätäilmoituksia voisi tehdä videopuhelulla.
Video auttaisi tilanteisiin varautumisessa
Vainion mukaan videopuheluista voisi olla hyötyä osassa hätätilanteita. Hätäkeskuksissa voitaisiin hyötyä siitä, että soittaja voisi kertomisen lisäksi näyttää, mitä on tapahtunut. Video voisi helpottaa tilanteen kiireellisyyden ja paikalle lähetettävien auttajien määrän arvioinnissa.
Hätäkeskuslaitos ottaa vastaan hätäilmoitukset, tekee niistä riskiarviot ja välittää tiedon auttamaan lähteville viranomaisille.
Hätäkeskuksen riskiarvion perusteella pelastuslaitoksen tiedossa voi olla vaikkapa se, että tapahtumapaikalla on henkilöauton ja rekan kolari, sekä siinä loukkaantuneiden määrä. Suullinen tieto ei kuitenkaan aina kerro koko totuutta tilanteesta, ja kuva voisi auttaa muodostamaan tarkemman käsityksen tapahtumista.
Vainio arvioi, että videokuvan lähettäminen myös paikalle menevälle viranomaisyksikölle voisi olla erityisen hyödyllistä. Eli kuvan välittäminen esimerkiksi ambulanssiin, poliisille tai pelastustoiminnan johtajalle.
Videolta voisi nähdä esimerkiksi miten vakavaa loukkaantuminen on, ja yksikkö voisi tehdä mahdollisia lisähälytyksiä jo matkalta. Videokuva voisi auttaa arvioimaan, missä järjestyksessä hätätilannetta aletaan purkaa.
Ei aina suurta lisähyötyä
Tavallisten hätäpuheluiden perusteella paikalle hälytetty apu on Vainion mukaan lähes aina osunut oikeaan. Videoyhteydestä ei välttämättä olisi erityisen suurta apua esimerkiksi tapahtumapaikalle löytämisessä, sillä hätäkeskus pystyy paikantamaan puhelut.
– Se on hyvä kysymys, että mitä lisäarvoa video tuo sille sanalliselle hätäilmoitukselle, Vainio tuumaa.
Joissakin tilanteissa paikalle menevälle viranomaiselle voisi olla hyötyä kuvasta, joka auttaisi etukäteen muodostamaan selkeämmän kuvan tilanteesta. Asian kannattavuutta pitää vielä selvittää monelta kantilta.
– Se on nimenomaan sellainen asia, mitä pitääkin arvioida. Se hyöty mitä siitä saa vastaan miten paljon tällainen ratkaisu maksaisi, Vainio pohtii.
Hätäkeskuspäivystäjille raskaita tilanteita
Vainion mukaan hätävideopuheluihin liittyy vielä hyvin paljon epäselviä asioita. Epäselvyydet liittyvät tietosuojaan, kustannuksiin ja tekniikkaan. Vasta selvityksen jälkeen voisi arvioida videoiden käyttöönoton mahdollisuutta ja aikataulua.
Kaikki hätäpuhelut nauhoitetaan. Videopuheluiden kohdalla pitäisi miettiä ainakin sitä, millaista kapasiteettia se vaatisi hätäkeskuksen järjestelmiltä. Hätävideopuhelujen ja niiden tallennuksen tietosuojan kannalta haastavaa olisi esimerkiksi se, että videolla voi näkyä ihminen, joka ei halua tulla kuvatuksi.
Vainio huomauttaa, että hätäkeskuspäivystäjät kohtaavat raskaita tilanteita työssään. Heidän koulutuksensa ei valmista heitä kohtaamaan hätäpuheluiden yhteydessä kuvamateriaalia tapahtumapaikoilta.
– Se voi olla vielä traumatisoivampaa kuin pelkkä kuulon perusteella tehty hätäpuhelu, Vainio pohtii.
Vainion mukaan videopuheluissa voi olla riskejä myös siinä, että päivystäjä esiintyisi kasvoillaan soittajalle. Päivystäjiin kohdistuu jonkin verran häirintää.
Viittomakielisille on jo videoyhteys
Hätäkeskukseen voi jo saada videoyhteyden, jos hätäilmoittaja ei pysty tuottamaan puhetta. Hätäkeskuslaitoksella on Kelan kanssa yhteinen pilottihanke, jossa 112-sovelluksen kautta on mahdollista tehdä hätäilmoitus viittomakielellä arkipäivisin kello 8–16. Pilottihanke kestää vuoden loppuun asti. Sitten arvioidaan, pitäisikö palvelun olla käytössä ympärivuorokautisesti. Viittomakielisiä hätäilmoituksia ei vuosittain ole tullut Vainion mukaan kuin muutamia.
Ihmisille, jotka eivät kuule tai pysty puhumaan on ollut tarjolla hätätekstiviestin mahdollisuus jo pidempään.
Asian selvittämisellä ei kiirettä
Hallitusohjelman kirjauksessa lukee, että videopuheluiden käyttömahdollisuutta hätäilmoitusten yhteydessä arvioidaan. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) lääkintöneuvoksen Lasse Ilkan mukaan hätävideopuheluiden arvioinnista ei ole STM:n, sisäministeriön ja Hätäkeskuslaitoksen kesken vielä ehditty keskustelemaan. Hallitusohjelmassa on Ilkan mukaan lukuisia kiireellisempiä STM:n hallinnonalan alaisia kirjauksia.
– Tällä hetkellä ei ole mitään valmistelua videon hyödyntämisen osalta ehditty tekemään, Ilkka kertoo.
Teknologian kehittymisen myötä videopuhelutkin voisivat jonain päivänä olla mahdollisia, vaikka niiden käyttöönotossa Ilkan mukaan onkin vielä paljon selvitettäviä asioita.
Ilkkakin arvioi, että videopuhelusta voisi olla hyötyä joihinkin hätätehtäviin valmistautumisessa tai tapahtumapaikalla olevien ohjaamisessa. Videokuvasta voisi hänenkin mukaansa olla tietyissä tilanteissa hyötyä viranomaisille, jotka hätätehtävään vastaavat.
Tavallista hätäpuhelua videopuhelu ei kuitenkaan korvaisi.
– En usko, että tämä olisi yleispätevä ratkaisu, josta läheskään aina olisi lisähyötyä. Joissakin tietyissä tapauksissa voisi tulla arvokasta lisätietoa kuvan välityksellä, hän arvioi.