Hammashoito, raskausajan ja synnytyksen kustannukset, silmälääkärikäynnit. Muun muassa tällaisia Suomen valtio on viime vuosina kustantanut potilaille, jotka ovat itse hakeutuneet ulkomaille saamaan hoitoa, kertoo suunnittelija Johanna Eklund Kelan rajat ylittävän terveydenhuollon ryhmästä.
Samalla kun hoitotakuuajat paukkuvat kotimaassa, Kelalla on velvollisuus maksaa EU- ja Eta-maihin, Sveitsiin sekä Britanniaan hakeutuvien hoitoon liittyviä kustannuksia – tietyin ehdoin.
Potilaalle edullisin tapa kulkee etukäteen haettavan niin kutsutun ennakkoluvan kautta.
– Ennakkolupa on ikään kuin maksusitoumus hoitoon ulkomailla. Potilaalle itselleen jäävät maksettavakseen vain hoitavan maan asiakasmaksut, Eklund kertoo.
Potilaalle ja tarvittaessa myös tämän saattajalle maksetaan lisäksi korvausta matkakustannuksista halvimman matkustustavan mukaan ja majoituksesta parikymppiä yöltä.
Hammaslääkäriin Viroon
Ennakkoluvalla lähtee kuitenkin ulkomaille hoitoon vain muutamia satoja suomalaisia vuodessa. Sen sijaan tuntuvasti useampi, viime vuonna noin 3 700 potilasta, saa korvausta omatoimisesta hoitoon hakeutumisesta ilman ennakkolupaa.
Tällöin potilas maksaa ulkomailla annettavan hoidon ensin itse ja hakee jälkikäteen Kelalta korvausta. Kela voi korvata maksimissaan sen summan, jonka potilaan hyvinvointialue arvioi vastaavan hoidon hinnaksi Suomessa. Matkoja korvataan sen perusteella, mitä potilas olisi kuvitteellisella hoitomatkalla Suomen sisällä maksanut.
– Minimissään potilas joutuu maksamaan Suomen asiakasmaksua vastaavan summan, Eklund täsmentää.
Suomessa omatoimisista hoitoon hakeutujista yli puolet hakee korvausta Virossa annetusta hammashoidosta. Toinen suuri ryhmä käsittää käyntejä erilaisilla erikoislääkäreillä, esimerkiksi gynekologilla.
Hyvinvointialueet päättävät
Sekä ennakkoluvan että omatoimisen hakeutumisen korvausta maksetaan vain, jos potilas olisi oikeutettu vastaavaan hoitoon Suomessa. Ennakkoluvan saamiseksi edellytetään lähtökohtaisesti lisäksi, ettei hyvinvointialue Suomessa kykene tarjoamaan hoitoa takuuajan puitteissa.
Miten tämä sitten arvioidaan – pitääkö hoidon ensin viivästyä takarajan korville, että lupa heltiää?
Hyvinvointialueet päättävät, Eklund sanoo. Hän kuitenkin kertoo, että käytännössä myöntöjä tulee niin pidempään odottaneille kuin sellaisille potilaille, joiden hoidon tarve on uusi.
Omatoimiset hakeutujat voivat saada korvauksen riippumatta Suomen hoitojonoista, kunhan hoito on tarpeen ja se kuuluu Suomen julkisen terveydenhuollon palveluvalikoimaan. He joutuvat kuitenkin maksamaan itse erotuksen, jos hoitavan yksikön kustannustaso on Suomen vastaavaa korkeampi.
– Hoidon korvaamisesta voi pyytää ennakkoilmoituksen, jossa arvioidaan, onko hoito korvattavaa ja mikä se itselle jäävä osuus on, Eklund huomauttaa.
Korvauspäätösten määrät ovat viime vuosina laskeneet sekä Suomessa että muualla EU:ssa. Syytä ei tiedetä. Vuonna 2019 päätöksiä tehtiin Suomessa vielä noin 6 000.
– Jyrkin lasku tuli koronan myötä. Sen jälkeen ei ole palattu pandemiaa edeltäneelle tasolle, Eklund sanoo.
Omatoimisesti hoitoon hakeutuvien saamat korvaukset liikkuvat tyypillisesti muutamista kympeistä joihinkin satoihin euroihin. Ennakkolupaa haetaan yleensä kalliimpiin hoitoihin, esimerkiksi lihavuusleikkauksiin tai syöpähoitoihin ja toisaalta myös raskauteen ja synnytyksiin liittyviin käynteihin. Näissä kustannukset voivat helposti nousta tuhansiin euroihin.
Selville potilasturvallisuudesta
Jotta potilas voi hakea ennakkolupaa hoitoon ulkomailla, hänellä täytyy ensin olla lääkärin toteama hoidon tarve. Seuraava askel on etsiä hoitava yksikkö.
– Ulkomailta valittava terveydenhuollon tarjoaja voi olla yksityinen tai julkinen, kunhan yksikkö kuuluu hoitavan maan sairausvakuutusjärjestelmään, Eklund sanoo.
Vaikka potilailla EU-maissa onkin oikeus hakeutua hoitoon ulkomaille, vastaanottava yksikkö tarjoaa hoitoa samoin edellytyksin kuin se antaa hoitoa kyseisessä maassa asuville. Hoitoa voi siis joutua jonottamaan myös ulkomailla. Potilaan on syytä myös varmistaa, että valittu yksikkö voi ottaa ennakkoluvan vastaan – etenkään yksityisten toimijoiden kanssa tämä ei aina ole varmaa.
Eklund kehottaa myös selvittämään potilasturvallisuuskysymykset, sillä potilasvahingon sattuessa korvattavuus noudattelee paikallista lainsäädäntöä.
Kun yksikkö sitten on löytynyt, potilaan on syytä laittaa ennakkolupahakemus matkaan ripeästi. Kela pyrkii saamaan potilaalle päätöksen 3—6 viikossa. Tämän aikajänteen sisällä se pyytää hyvinvointialueelta lausunnon luvan saamisen edellytyksistä. Alueilla on 21 päivää aikaa toimittaa Kelalle vastaus. Joskus aikaa tarvitaan enemmän.
Jos kriteerit täyttyvät ja hyvinvointialue näyttää vihreää valoa, Kela myöntää potilaalle ennakkoluvan. Tämän turvin tämän pitäisi voida lähteä matkaan luottaen, että itse maksettavaksi tulevat ainoastaan mahdolliset asiakasmaksut.
– Hoidon todelliset kustannukset liikkuvat taustalla maiden välillä, Eklund kuvaa.
Jos ennakkolupa ensialkuun kuitenkin unohtui, sitä on mahdollista hakea myös jälkikäteen. Tällöin Kela selvittää hoidon päätyttyä, olisivatko luvan kriteerit sittenkin täyttyneet.
Hoitoon hakeutuminen on syytä erottaa eurooppalaisen sairaanhoitokortin turvin hankittavista terveyspalveluista. Niissä on kyse matkalla välttämättä tarvittavasta hoidosta.