Jos joku haluaa haastaa varapresidentti Kamala Harrisin demokraattien presidenttiehdokaskisassa, alkaa olla kiire. Tutkijatohtori Oscar Winberg Turun yliopiston John Morton -keskuksesta katsoo, että ehdokkaiden pitäisi ilmoittautua kisaan jo lähipäivinä.
Winbergin mukaan on edelleen hieman epäselvää, miten demokraattien ehdokasvalinta virallisesti tapahtuu. Lähipäivinä on tarkoitus päättää siitä, miten asiassa sääntöjen mukaan pitää toimia.
Demokraattien on määrä valita presidenttiehdokkaansa virallisesti viimeistään puoluekokouksessa, joka järjestetään Chicagossa 19.–22. elokuuta. Suunnitelmissa on ollut, että elokuun ensimmäisellä viikolla ehdokkaasta pidettäisiin virtuaalinen äänestys. Winberg ennakoi, ettei tällaista äänestystä luultavasti pidetä, jos muita ehdokkaita löytyy.
Varteenotettavien ehdokkaiden ilmaantumista hän pitää kuitenkin hyvin epätodennäköisenä. Hän katsoo, että mahdollisen haastajan pitäisi olla jo valmiiksi todella tunnettu nimi, jonka tukena pitäisi olla entisen presidentin Barack Obaman tai kongressin edustajainhuoneen entisen puhemiehen Nancy Pelosin kaltaisia erittäin vahvoja nimiä.
– Luulen, että yksi syy siihen, miksi Harrisilla on jo tällä hetkellä niin mittava tuki, on se, että nämä muut demokraatit ovat katsoneet kalenteriin ja nähneet, että tässä vaiheessa se turvallisin suunnitelma on olla Harrisin tukena. Mutta tämä kesä on näyttänyt, että mitä vain voi tapahtua.
Whitmer tai Klobuchar?
Harrisin potentiaalisiksi haastajiksi veikatuista poliitikoista Kalifornian kuvernööri Gavin Newsom ja Pennsylvanian kuvernööri Josh Shapiro ovat jo ilmoittaneet tukevansa Harrisia.
Yhdysvaltain tutkimuksen professori Mikko Saikku Helsingin yliopistosta arvioi, että mahdollisia haastajia Harrisille voisivat vielä olla Michiganin kuvernööri Gretchen Whitmer tai senaattori Amy Klobuchar Minnesotasta.
Riittääkö osavaltiokuvernöörien ja muiden haastajien tunnettuus varapresidenttiä vastaan? Voi riittääkin, arvioi Saikku.
– Jos sieltä sattuisi nousemaan sellainen henkilö, joka pystyy esiintymään tarpeeksi karismaattisesti ja saa myös puolueen syvät rivit mukaan vaalikampanjaan, niin eihän mikään ole mahdotonta.
Saikku muistuttaa, että vaaleissa pelataan lopulta varsin pienillä marginaaleilla ja esimerkiksi kolmansien puolueiden ehdokkaiden suosiolla voi olla ratkaiseva merkitys lopputulokseen.
– Jos ajatellaan vaikka vuoden 1976 vaaleja, kyllähän Jimmy Carter nousi aika suuresta tuntemattomuudesta kuitenkin vaalivoittoon. Bill Clinton ei ollut mikään yleisesti tunnettu nimi ennen ehdokkuuttaan.
"Kampanjatahti kovenee"
Saikku toteaa, että puolue-eliitti selvästi haluaisi mahdollisimman mutkattoman vallanvaihdon, jossa Harrisista tehtäisiin ehdokas ja kampanja jatkuisi siitä. Demokraateissa on kuitenkin hänen mukaansa selvästi myös halua järjestää vielä jonkinlainen esivaali, joka Bidenin vastustajien puuttuessa jäi käymättä.
– Todennäköisimpiä, tunnetuimpia demokraatteja pantaisiin väittelemään keskenään ja katsottaisiin, nouseeko joukosta sellainen, joka aidosti voisi yhdistää puolueen.
Bidenin väistyminen tarkoittaa Saikun mukaan varmasti sitä, että kampanjatahti kovenee, sillä uusi ehdokas on joka tapauksessa nuorempi ja dynaamisempi. Demokraattiehdokkaan on Saikun mukaan myös oltava valmis hyökkäämään republikaanien presidenttiehdokasta Donald Trumpia ja republikaanien varapresidenttiehdokasta J. D. Vancea vastaan joka hetki ja haastamaan heitä aina kun mahdollista.