Joskus yhden askeleen astuminen taakse pienen pohdinnan jälkeen antaa mahdollisuuden astua kaksi tai jopa useampia eteenpäin ja aiempaa parempaan suuntaan.
Näin kävi tenniksen nelinpelihuipulla käyneelle Suomen Harri Heliövaaralle, jonka peli australialaisen John Peersin kanssa takkusi alkuvuodesta. Heliövaara joutui tiukan mietinnän eteen, vaihtoi paria ja juhli myöhään lauantai-iltana Wimbledonin miesten nelinpelin mestaruutta britti Henry Pattenin kanssa.
Kaksikko on pelannut yhdessä huhtikuun alusta ja kukisti trillerimäisessä loppuottelussa australialaiset Max Purcellin ja Jordan Thompsonin lukemin 6–7 (7–9), 7–6 (10–8), 7–6 (11–9).
– Nelinpeliparin löytäminen ei ole koskaan helppoa, Heliövaara muistutti STT:lle Wimbledonin juhlahumussa.
– Aloitin vuoden John Peersin kanssa ja pelasimme kolme kuukautta, mutta vaikka hänellä oli kokemusta ja grand slam -voitto, totesin, ettei homma toiminut jostain syystä.
Heliövaara ruoti suhdettaan Peersiin melko suoraan.
– Hän oli ehkä jollain tavalla jo nähnyt parhaat päivänsä. En tarkoita tätä pahalla. Hän voi pelata vielä hyvin.
Sitten kuvaan astui Patten.
– Henryssä oli joku sellainen "x-factor", mikä pisti silmään: iso ja vasenkätinen pelaaja.
Hurja voittosaldo
Pohdittavaa riitti silti. Heliövaara oli käynyt parhaimmillaan nelinpelin maailmanlistan kärkikymmenikössä, mutta jo pitkäaikaisen brittiparin Lloyd Glasspoolin ja sitten vielä Peersinkin kanssa suunta oli alaspäin.
Patten hirvitti aluksi. Hän oli alkuvuodesta 60 parhaan joukon ulkopuolella, kun Heliövaara sinnitteli vielä sijan 30 ja Peers sijan 40 tuntumassa.
– Hänet (Patten) oli rankattu alhaalle. Päätöksen tekeminen kesti pitkään. Voinko pelata hänen kanssa ja haluanko ottaa riskiä? Meidän pitää pelata haastajatason kisoja, kun toisen parin (Peers) kanssa voisi pelata ATP1000-kisoja.
Jokin Pattenissa kuitenkin kiehtoi. Aloittaminen oli aluksi askel taaksepäin, mutta sitten kaksi eteenpäin, Heliövaara kuvaili.
– Otettiin kyllä enemmänkin kuin kaksi askelta, hän täsmensi heti perään.
Heliövaara ja Patten ovat voittaneet 29 pelaamistaan 33 ottelusta. Lisäksi he ovat saaneet yhden voiton luovutuksella ja luovuttaneet itse yhden ottelun.
Yhteispeli ja -toiminta muutenkin lähtivät heti oikeille urille.
– Ei mennyt kauaa, kun totesimme, että tämä on siistiä.
Heliövaara tietää tennismaailman raadollisuuden.
– Tässä on meneillään vielä jonkinlainen kuherruskuukausi. Varmasti tulee vaikeampiakin aikoja, mutta nekin kääntyvät toivottavasti joskus positiivisiksi.
Pieni päivänsankari
Haastatteluhetkellä saavutuksen kokoluokka ja vaikutukset eivät olleet vielä täysin auenneet 35-vuotiaalle suomalaispelaajalle. Heliövaara on voittanut aiemmin grand slam -turnauksessa sekanelinpelin mestaruuden, kun hän ja Anna Danilina juhlivat viime vuonna Yhdysvaltain avoimissa.
– Kaikki ei ole uponnut, mitä Wimbledonin voitto tuo. Jokaisen tennispelaajan unelma on pelata isoja kisoja ja voittaa niitä. Helpottaa ainakin suunnittelua, Heliövaara summaili.
Toistaiseksi Heliövaaran ja Pattenin ei tarvitse kiertää pikkukisoja, vaan kaksikko on seuraavat kuukaudet kalenterinsa herroina.
Lauantaina Heliövaaran kalenterissa oli loppuottelun lisäksi toinenkin tärkeä merkintä. Perheen kuopus täytti vuoden.
– En ole taikauskoinen, mutta oli aika upeaa, että perhe oli mukana. Viime vuonna jätin ruohokenttäkauden väliin, jotta toinen lapsi saatiin perheeseen turvallisesti, Heliövaara muistutti.
– Nyt hän on ensimmäisenä syntymäpäivänään juhlimassa voittoa isän sylissä, ylpeä isä sanoi eikä halunnut viedä koko huomiota pienen päivänsankarin juhlasta.