Joulun jälkeen oli hyvä sairastua flunssaan. Vuosi oli ollut vauhdikas, lähihoitaja-opintojen aloitusta, tuttuja laitosteatteritöitä Vaasassa ja Kokkolassa sekä Törnävän Kulttuurikuun ympärillä työskentelyä. Oli hyvä pysähtyä kuuntelemaan maailman menoa sängystä käsin vierellä muutama hyvä kirja ja facebook auki. Lohduttavaa oli, että moni muukin oli facessa kipeä. Tällaiset tunteet ovat tärkeitä, että tuntee kuuluvansa porukkaan.
Vuodenvaihteessa halusin olla mukana todistamassa nuorten leijonien menestystä, mutta kuinka kävikään? Maaleja ei osattu tehdä! Ilta-Sanomat valitti nuorten jääkiekon MM-kisojen olevan yksi häpeällisimmistä?!
Aivan, häpeä tuo suomalaisen paras kaveri. Tähän häpeä-porukkaan en kyllä halua kuulua. Presidentti Niinistö taas puhui uudenvuodenpuheessaan: ”Me kuljemme nyt varjojen maassa, tässä maailmassa”. En tunnista itseäni tästäkään porukasta. Toisin oli joitakin vuosia sitten.
Sairastuin reilu viisi vuotta sitten työperäiseen masennukseen. Tämä tapahtui ollessani johtajana Joensuun kaupunginteatterissa. Olin 15 vuoden ajan toiminut ohjaajana monenlaisissa teatteriyhteisöissä mm. Seinäjoen kaupunginteatterissa kestäen kaikenlaisia paineita, mutta yhtäkkiä iskut menivät teflonin läpi.
Yksi määrääviä tekijöitä masennuksen puhkeamiseen oli, että en ollut pitänyt itsestäni huolta. Olin yrittänyt parhaani mukaan auttaa muita, mutta omat voimat loppuivat. Jouduin tarkasti pohtimaan oliko teatteri enää minun porukkani.
Masennuksesta seurannut työttömyys antoi minulle aikaa löytää uusia harrastuksia. Kuorolaulun kautta löytyi uusi kohtaaminen itseni ja maailman välillä. Kuorossa sain olla yksi porukassa. Elettiin pimeätä marraskuuta 2013 ja huomasin hyvän olon tulvivan sisälle. Näiden kokemusten jälkeen marraskuut ovat olleet elämäni parasta aikaa. Tervehtymiseen vaikuttivat aktiivinen avun hakeminen terveydenhuollon puolelta, uusien kulttuuriverkostojen luominen ja opiskelun aloittaminen.
Haruki Murakamin uusimmasta romaanista Miehiä ilman naisia löytyy hieno lause: ”Puutkin tarvitsevat kylmää talvea kasvaakseen suuriksi ja vahvoiksi. Jos vuoden ympäri olisi lämmintä, vuosirenkaat jäisivät syntymättä.” Koettelemukset opettavat meitä. Tietysti meidän pitää osata ottaa oppi vastaan.
Ymmärrän, että presidentti Niinistön hengessä monia pelottaa maailman tila ja tapahtumat. Mutta pelot voi asettaa raameihin. Tässä auttaa esimerkiksi uuden kulttuuri-harrastuksen aloittaminen.
Viime vuonna 65-vuotista taivaltaan juhlinut Jussit aloittaa nyt kautensa uuden johtajan Juha Holman johdolla ja uusille laulajille on aina tilaa!
Tero Heinämäki
ohjaaja, lähihoitaja- opiskelija