Ikkunan pitkäaikainen päätoimittaja Vesa Koivumäki lähtee kesälomien kautta eläkkeelle elokuun alussa.
Viimeinen työpäivä toimituksessa on tulevana perjantaina.
Miehen mieleen tulvii muistoja hyvistä työtovereista ja kaupunkilehden avustajista, joita on pitkä rivi vuosikymmenten varrelta.
Lehden 25- ja 30-vuotisjuhlista ja erilaisista tempauksista on niin ikään lämpimiä muistoja.
– Meillä on ollut hyvä tiimi, johon kuuluvat toimituksen lisäksi ilmoitusmyyjät ja taittajat. Meillä on ollut halu näyttää, mitä osaamme. Ja minusta tuntuu, että vuosien varrella lehden arvostus on noussut.
Vaihtuipa lehden nimikin Vaasan Ikkunasta pelkäksi Ikkunaksi Koivumäen kaudella, vuonna 2012.
Ura alkoi 41 vuotta sitten
Oli syyskuun 9. päivä vuonna 1980, kun nuorimies Kauhavalta asteli sisään Vaasa-lehden toimitukseen.
Koivumäki oli saanut paikan maakuntalehden urheilutoimituksessa.
– Olin edellisenä iltana muuttanut kuplavolkkarini kanssa Asevelikylään tädin miehen sukulaisten vinttikämppään, Koivumäki muistelee.
Neljä vuotta myöhemmin lehden nimi muuttui Pohjalaiseksi. Tahti urheilutoimituksessa oli – ja on yhä – hektinen. Työt painottuvat iltoihin ja viikonloppuihin, tilanteet vaihtuvat nopeasti, ja eri urheilulajien kannattajien, lajiniilojen, tunteet käyvät välillä kuumina.
Urheilutoimituksen esimieheksi ylennyt Koivumäki kuunteli tyynesti lukijoiden tunteenpurkauksia.
– Urheilutoimituksessa oppi työskentelemään paineen alla ja hahmottamaan kokonaisuuksia. Vuosien varrella koulutin alalle monia oppipoikia, esimerkiksi Pasi Koivumaan ja Toni Viljanmaan, joista tuli sittemmin maakuntalehtien päätoimittajia.
Sarajevosta Lahteen
Urheilutoimituksen huippuhetkiä ovat ulkomaankeikat eli työmatkat suuriin urheilutapahtumiin.
Niissä on oma tunnelmansa, joskin toimittajien työpäivät ovat pitkiä ja kiireisiä.
– Minun ensimmäinen iso ulkomaankeikkani oli Sarajevon talviolympialaisten esikisat 1983. Se oli Marja-Liisa Hämäläisen juhlaa. Silloin kirjoitettiin vielä kirjoituskoneilla, ja jutut lähetettiin teleksillä toimitukseen. Joskus tilattiin kaukopuhelu, sitten soitettiin ja juttu saneltiin toimitukseen, jossa se kirjoitettiin ylös, Koivumäki muistaa.
Viimeinen juttukeikka urheilutoimituksessa on ikimuistoinen: Lahden MM-hiihdot vuonna 2001.
Koivumäki oli juuri saanut vip-teltassa ruokalautasen eteensä päivän töiden jälkeen, kun joukkueenjohtaja Jorma Hyytiältä tuli tekstiviesti Suomen ensimmäisestä doping-kärystä.
– Ruoat jäivät siihen, kun lähdimme Mikko Kallionpään kanssa kirjoittamaan jo menneet urheilusivut uusiksi. Kotitoimituksessa ollut Minna Kallasvuo antoi meille tunnin aikaa. Siitähän alkoi sitten viikkojen myötä paljastua lisää ja lisää skandaaleja.
Kaupunkilehdessä 17 vuotta
Urheilutoimituksesta Koivumäki siirtyi lukemisto- ja uutistoimitusten kautta Vaasan Ikkunan päätoimittajaksi vuonna 2004.
Hän oli pitkään pienen toimituksen ainoa kokopäiväinen toimittaja.
– Lehti personoituu päätoimittajaan, ja hän myy itsensä kokonaan työlle. Siihen pitää olla palo ja halu, Koivumäki sanoo.
Kaupunkilehden päätoimittaja on myös paikallinen julkkis.
– Ei minua mihinkään jalustalle ole nostettu, enkä sitä haluakaan. Mutta huomaan, että ihmiset katsovat kaupassa pitkään ja saattavat tervehtiäkin, vaikkei minulla ole aavistustakaan, keitä he ovat, Koivumäki hymyilee.
Hän kokee, että vaasalaiset ovat kohdelleet häntä hyvin. Siksi on hyvä mieli lähteä eläkkeelle.
– Kannustusta olen saanut paljon, eikä ole ollut mitään ajojahteja. Hampaankoloon ei ole jäänyt mitään.
Kesäkanoja ja musiikkia
Eläkepäiviksi Koivumäellä ei ole suurensuuria suunnitelmia.
Omakotitalossa Asevelikylässä riittää aina jotain tekemistä. Jo useana kesänä pihalla on tepastellut kesäkanoja, ja niitä tulee myös tänä kesänä.
– Olen opettanut ne niin, että kun vihellän, koko lauma ryntää luokseni. Kun kuljen pihalla, ne seuraavat minua koko ajan, Koivumäki naurahtaa.
Musiikki on rakas harrastus.
– Olen Gubbrockarna-bändin kitaristi ja myös puheenjohtaja. Soitan ja laulan myös perustamassani Wild Banana-bändissä.
Helsingissä odotetaan jo kovasti Vesa-paapan eläkepäiviä.
– Siellä on kaksi lastenlasta. Olen valmiina, kun hoitajaa tarvitaan.
Anne Laurila